RajatON-ryhmä
Vertaistuellinen, valokuvaterapeuttisia menetelmiä hyödyntävä ja voimaannuttava RajatOn-ryhmätoiminta on suunnattu kaltoinkohtelua tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tai sen uhan alla eläville ikääntyneille (yli 65v.).
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Vertaistuellinen, valokuvaterapeuttisia menetelmiä hyödyntävä ja voimaannuttava RajatOn-ryhmätoiminta on suunnattu kaltoinkohtelua tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tai sen uhan alla eläville ikääntyneille (yli 65v.).
Toimintamalli lyhyesti
RajatON-ryhmätoiminta on vertaistuellista valokuvaterapeuttisia menetelmiä hyödyntäen toteutettua voimaannuttavaa ryhmätoimintaa. Suljetussa pienryhmässä työstetään omaa kaltoinkohtelusta ja/tai lähisuhdeväkivallasta selviytymisen tarinaa ja omien rajojen asettamista. Ryhmä kokoontuu seitsemän kertaa kahden tunnin ajan. Kokoontumiset järjestetään noin kahden viikon välein.
Vertaisryhmässä voi jakaa omasta elämäntarinastaan, toisten jotain samankaltaista kokeneiden kanssa, sen verran kuin haluaa. Jokaisella ryhmään osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus. Pienryhmissä on mahdollista myös tehdä yhdessä erilaisia vuorovaikutusharjoitteita, harjoitella jämäkkyyttä ja omien rajojen asettamista.
Tapaamisten teemat etenevät väkivallasta selviytymisen polkua mukaillen. Ryhmäläisille annetaan välitehtäviksi havainnollistaa aiheita ottamalla valokuvia.
Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja lähisuhdeväkivalta on edelleen suhteellisen vaiettu aihe. Se on myös kansanterveydellinen ongelma, aiheuttamiensa vakavien ja kokonaisvaltaisten terveyshaittojen ja hyvinvoinnin heikentymisen takia. On tutkittu, että 1,25 miljoonasta yli 65v suomalaisista jopa 30% on kokenut kaltoinkohtelua. Ikääntyneiden kaltoinkohtelu on myös aihealueena vaikea ja vanhuspalveluissa se jää usein tunnistamatta. Haavoittuvimmassa asemassa ovat kotona asuvat vanhat naiset, joista joka neljäs pelkää läheistään.
Kaltoinkohtelu voi osaltaan estää ikäihmisten terveyden edistämisen toimien toteutumisen. Kaltoinkohtelijasta riippuvainen ikäihminen ei välttämättä aina tunnista tilannettaan. Kaltoinkohtelu on aina kriisi ja toipuminen hidasta, eristäen ja lisäten yksinäisyyttä. Kaltoinkohtelu ja väkivalta eristää ikääntyneet yhteiskunnasta ja osallisuudesta.
Ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan tulevina vuosikymmeninä valtakunnallisesti. Yli 65 vuotiaiden oululaisten määrä kasvaa v. 2030 mennessä 35501 hlöstä yli 45000 hlöön. Oulun ikääntymispoliittinen ohjelma v. 2021-30 tähtää siihen, että ikäihmiset voivat paremmin ja ovat toimintakykyisempiä.
RajatOn-ryhmätoiminta on suunnattu ikääntyneille yli 65 vuotiaille, joilla on oma henkilökohtainen kokemus kaltoinkohtelusta ja/tai lähisuhdeväkivallasta.
Ryhmätoiminta on turvallista, vertaistuellista työskentelyä omien rajojen asettamisen ja turvataitojen parissa voimaannuttavan valokuvaterapeuttisen työskentelyn menetelmiä hyödyntäen. RajatON-ryhmien työskentelyn olennaisena tavoitteena on jakaa tietoa väkivallasta ilmiönä ja sen vaikutuksista. Ryhmäläiset jakavat omia kokemuksiaan ja saavat tukea myös toisiltaan. Vertaistuki on korvaamaton tuki ryhmäläisille. Samankaltaisen tarinan kuuleminen toisilta antaa ymmärryksen, ettei ole ainut maailmassa väkivaltakokemuksensa kanssa. Tärkeää on myös omien rajojen etsiminen ja löytäminen: ryhmäläisten omat oivallukset normaaliudesta -rajattomuudesta kohti omien rajojen löytämistä. Ryhmissä kuljetaan yhdessä selviytymisen poluilla ja löydetään selviytymiskeinoja turvata omaa elämää. Ryhmäläisten turvataidot vahvistuvat ja he saavat keinoja rakentaa elämäänsä uudelleen.
Ryhmän toimintaa on kehitetty Kotiväki-hankkeen aikana saatujen kokemuksien ja jatkuvan asiakaspalautteen pohjalta. Ryhmäläisiä osallistettiin antamalla välitehtäviä, joissa he havainnollistivat selviytymisen polun vaiheitaan ottamalla valokuvia.
RajatOn-ryhmäkokonaisuuden toteuttaminen vaatii kahden henkilön työ- ja aikaresursseja. Ryhmänohjaajat voivat olla vanhus- ja väkivaltatyön ammattilaisia tai ammatillisen taustan omaavia vapaaehtoisia. Valokuvaterapeuttinen koulutus tuo lisäarvoa, mutta ei ole välttämätöntä. RajatOn-ryhmä ei kuitenkaan ole terapiaryhmä.
Kokoontumistila:
Ryhmän kokoontumistilana kannattaa hyödyntää esimerkiksi organisaation omia tiloja tai kunnan tms. yhteistyökumppaneiden maksuttomia kokoontumistiloja. Tilan tulee olla helposti saavutettava, esteetön ja rauhallinen tila. Tilasta olisi hyvä löytyä valkokangas ja videotykki kuvien esittämistä varten.
Ryhmän käynnistäminen:
Osallistujien etsiminen verkostoyhteistyötä hyödyntäen. Kokemuksemme oli, että ryhmäläiset ohjautuivat mukaan toimintaan juuri verkostoyhteistyön kautta.
Osallistujat (max 6 henkilöä) ryhmään valitaan alkukeskustelujen perusteella. Alkukeskustelussa kartoitetaan osallistujan elämäntilannetta, sillä ryhmään ei voi osallistua akuutin kriisitilanteen ollessa käynnissä. Alkukeskustelun perusteella osallistuja tietää mitä ryhmässä on edessä ja ymmärtää sitoutumisen merkityksen ryhmään osallistumisessa, ryhmä on kokonaisuus. Alkukeskustelut luovat luottamusta ryhmäläisen ja ohjaajien välille.
Osallistuakseen ryhmäläinen tarvitsee kameran, kamerakännykän tai tabletin.
Tiedottaminen:
Ryhmätoiminnan aloittamisesta kannattaa tiedottaa erityisesti verkostoyhteistyökumppaneita. Olemme todenneet, että ryhmäläiset rohkaistuvat osallistumaan, kun joku yhteistyötaho esim. seurakunnan diakoni tai kaupungin palveluohjaaja esittelee ryhmää ja suosittelee ryhmätoimintaan osallistumista. Tiedotuskanavina voi käyttää myös sosiaalista mediaa ja lehtimainoksia.
Aikaresurssit:
Ryhmätoiminnan käynnistämisvaiheessa aikaresursseja kuluu ryhmätilan hankkimiseen, toiminnan suunnitteluun, tiedottamiseen ja alkuhaastatteluihin noin 15 tuntia/ohjaaja. Ryhmätoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin voidaan resurssoida noin 5h/hlö/ryhmäkerta. Työnohjaukselliseen tukeen 2h/kk.
Ryhmätapaamiset:
Ryhmä kokoontuu 7 kertaa, noin kahden tunnin ajan. Ryhmäkokoontumiset tapahtuvat keskimäärin kahden viikon välein.
Ryhmäläisille annetaan välitehtäviksi havainnollistaa aiheita ottamalla itse valokuvia. Joissakin aiheissa on myös mahdollista hyödyntää aikaisemmin otettuja valokuvia. Valokuvat voidaan myös sanoittaa.
Kokoontumisissa on tärkeää, että kaikki osallistujat kokevat tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi. Omasta tarinastaan voi jakaa sen verran kuin haluaa. Jokaisella ryhmään osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, näin ryhmässä on turvallista halutessaan avata vaikeitakin asioita. Ryhmänohjaajien tehtävänä on johdattaa keskustelua, huolehtia yhteisesti sovituista rajoista ja ryhmän säännöistä sekä siitä, että kaikki ehtivät ja saavat puheenvuoron ryhmässä.
1. kokoontuminen:
-
Tutustuminen valokuvien avulla. Ohjaajat ovat antaneet valokuvatehtävän jo alkuhaastattelussa. Jokainen voi tuoda itselleen merkityksellisen valokuvan ja kertoa itsestään sen avulla (5-10 min/hlö)
-
Mitä tarkoittaa voimaantuminen valokuvaterapeuttisin menetelmin?
-
Yhteiset pelisäännöt (salassapito jne.)
-
Valokuvauskotitehtävä: Ohjaajat valitsevat ensimmäisen aiheen.
2. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kotitehtävän avulla 5-10 min/hlö
-
Selviytymisen portaat
-
Omien rajojen piirtäminen
-
Valokuvauskotitehtävä: Miten omat rajat voi ilmentää/esittää kuvana?
3. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kotitehtäväkuvan avulla 5-10min/hlö
-
Vuorovaikutusharjoitteita ryhmän valinnan mukaan
-
Valokuvauskotitehtävä: Mitä hyvää omien rajojen asettaminen tuo elämään? Valokuvaa se.
4. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kuvin 5-10 min/hlö
-
Keskustellaan kuvien voimaannuttavasta vaikutuksesta
-
Valokuvauskotitehtävä: Miten oman voimaantumisen voi kuvata?
5. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kuvin 5-10min/hlö
-
Paluu selviytymisen portaisiin
-
Valokuvauskotitehtävä: Missä portaalla seisot nyt?
6. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kuvin 10min/hlö
-
Positiivinen palaute osallistujille;, ryhmäläiseltä toiselle, ohjaajalta ryhmälle ja ryhmäläisille
-
Valokuvauskotitehtävä: Miten positiivinen palaute muuttaa/vaikuttaa minäkuvaan?
7. kokoontuminen:
-
Kuulumiset kuvin 10 min/hlö
-
Rentoutus- tai vuorovaikutusharjoitteita
-
Mahdollisesti yhteinen ruokailu tai vähän paremmat kahvitarjoilut
-
Palaute ohjaajille
Etäyhteydet:
Ryhmä voidaan järjestää myös etäyhteyksin. Ryhmäläisellä tulee olla tietokone/tabletti, jossa kamera, mikrofoni ja kuulokkeet. Yhteys muodostetaan etäkokoukseen soveltuvan tietoturvallisen videosovelluksen kautta.
Kustannukset:
Kustannuksia ryhmätoiminnassa syntyy ohjaajien palkkakustannuksista, mahdollisista tilavuokrakuluista, kahvitarjoilusta sekä ilmoitus- ja markkinointikuluista.
Osallistuminen on maksutonta.
Yksilöiden kohdalla toiminnassa mukana oloa on kuvattu esimerkiksi seuraavasti: “Itkin surusta, mutta myös siitä helpotuksesta, että sain luvan olla siinä omine tuntemuksineni.”
Omien rajojen asettaminen taas sai ryhmäläisen pohtimaan milloin ja miksi omaishoitajuus olisi soveliasta lopettaa, sillä hän koki eläneensä liikaa puolison kautta ja unohtanut omista voimista huolehtimisen.
Ryhmäläisten palautteita:
“Olin kuin lintu häkissä. Sitten kun häkin ovi olikin auki, en uskaltanut lennähtää ulos. Mutta kun löysin rohkeuden, olin kuin pikkulintu, utelias, helpottunut, onnellinen.”
“Valitsen nyt itse oman suuntani. Oman oveni.”
“Yhtenä päivänä näin värit.”
Kansikuva
