Sijaishuollon aikaisen päihdetyön kehittäminen
Jalkautuvien päihde- ja mielenterveyspalvelujen kehittäminen perustason lastensuojeluyksiköihin Länsi-Suomen alueella. Toimintamallia on kehitetty yhteistyössä kuuden julkisrahoitteisen lastensuojeluyksikön kanssa Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella.
Toimintamallin nimi
Jalkautuvien päihde- ja mielenterveyspalvelujen kehittäminen perustason lastensuojeluyksiköihin Länsi-Suomen alueella. Toimintamallia on kehitetty yhteistyössä kuuden julkisrahoitteisen lastensuojeluyksikön kanssa Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella.
Vertaisryhmät ja kokemusasiantuntijuus
Nuorten vertaistukiryhmät ovat osoittautuneet toimiviksi tukimuodoksi, ja ne lisäävät samalla nuoren osallisuutta lastensuojeluyksikön toiminnassa. Osassa lastensuojeluyksiköissä oli nuorille suunnattua vertaistoimintaa jo ennen kehittämistyön alkamista ja muihin yksiköihin sitä saatiin kehittämistyön aikana järjestettyä. Jo toiminnassa oleviin vertaisryhmiin otettiin kehittämistyön aikana mukaan päihteitä käsitteleviä teemoja, jolloin nuorilla oli mahdollisuus saada myös kaipaamaansa faktatietoa päihteistä. Huostaanotetut ja sijoitetut lapset ja nuoret ovat monesti myös itse kasvaneet perheissä, joissa on ollut päihde- ja mielenterveysongelmia. Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa on merkityksellistä ja lieventää häpeän tunnetta. Myös kokemusasiantuntijan palvelua saatiin lisättyä lastensuojeluyksiköihin kehittämistyön aikana.
Jalkautuvat palvelut ja konsultaatio
Nuorten kyselyssä tuli esiin, että nuoret sitoutuvat heikosti laitoksen ulkopuolella annettaviin päihde- ja mielenterveystyön palveluihin. Laitoksen henkilökunta taas toi esiin työpajakeskusteluissa, että he tarvitsevat lisää ajankohtaista tietoa päihteistä sekä toimivista interventioista. Nuoret myös itse vastasivat kyselyssä keskustelevansa mieluiten omista asioistaan omaohjaajan kanssa. Tähän vastataksemme hankkeessa järjestettiin koulutusta laitoksen henkilökunnalle sekä mahdollisuuksia konsultoida päihdetyön ammattilaista matalalla kynnyksellä. Toiminnassa voidaan myös hyödyntää omaohjaaja-päihdetyöntekijä-työparimallia.
Systeeminen työote
Kyselyyn vastanneet nuoret tuovat esiin haluavansa keskustella kaikista eniten omaan perheeseen liittyvistä asioista myös sijaishuollon aikana. Sijaishuoltoyksiköiden ammattilaisten ymmärrys nuoren perhesysteemin dynamiikan vaikutuksista ja perhesysteemin roolista ongelmien ylläpitämisessä, mutta myös muutosvoimana, on nykypäivänä entistä tärkeämpää. Systeeminen työote tarjoaa foorumin toimivaan ja saumattomampaan yhteistyöhön, jossa yhteinen suunnittelu ja työskentely ei rasita nuorta ja nuoren perhettä, vaan vastuualueet ja työskentelyn painopisteet olisivat selkeästi yhdessä suunniteltuja. Saumaton yhteistyö on myös taloudellisesti järkevä suuntaus ja linjassa hallituksen esitetyn mielenterveys- ja päihdepalveluiden lakiuudistuksen kanssa.
Hankkeen kartoituksessa tuli esiin, että sijaishuollon aikana nuoret käyvät lastensuojeluyksikön ulkopuolella saamassa päihde- ja mielenterveyspalveluja, jolloin nuoren ympärillä toimii usein monia aikuisia, joiden kanssa hän käy keskustelemassa. Usein hoitoon sitoutuminen jää vähäiseksi ja hoito saatetaan lopettaa motivaation puuttuessa. Päihteidenkäyttö ei välttämättä ole vielä edennyt siihen pisteeseen, jossa nuori itse haluaisi apua. Toisinaan tarjotut palvelut eivät riitä ja nuori päädytään sijoittamaan uudelleen yhä vahvemmin tuettuun laitokseen. Pahimmassa tapauksessa nuoren sijaishuoltopaikan muutokset muodostuvat toistuviksi. Sijaishuollossa olevien nuorten päihdehoidossa keskitytään usein vain nuoren itsensä hoitamiseen sijaishuoltopaikasta ulkoistettuna palveluna. Systeemisen näkökulman kautta hoidon tulisi kuitenkin huomioida nuoren perhe sekä nuoren sosiaalinen verkosto entistä laajemmin ja hoidon tulisi tapahtua nuoren omassa perhesysteemissä.
Toimintamalli tuottaa enemmän keskitettyjä, vaikuttavia sekä oikein kohdennettuja päihde- ja mielenterveyspalveluja niin perustason lastensuojeluyksiköissä oleville nuorille kuin myös valtion koulukotien erityistason ja vaativan tason osastoilla oleville nuorille. Keskitettyjen palveluiden toteutuessa vältetään sijaishuollossa olevien nuorten ohjaamista palveluntarjoajalta toiselle ja mahdollisesti myös vältytään osittain sijaishuoltopaikan muutoksilta. Mukana kehittämistyössä olivat seuraavat kuusi julkisrahoitteista lastensuojelulaitosta: 1) valtion kaksitoistapaikkainen Lagmansgårdenin koulukoti, 2) Pohjanmaan hyvinvointialueen Kustaalan nuorisokoti, jossa on kolme osastoa ja 21 paikkaa, 3) Porin kaupungin Karhunsyli, jossa on kaksi osastoa ja 14 paikkaa, 4) Turun kaupungin Lakkatien erityislastenkoti ja 5) Puolukkatien lastenkoti, jotka ovat molemmat 18 paikkaisia sekä 6) Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän Halikon perhetukikeskus, jossa on kaksi osastoa ja 14 paikkaa.
Hankkeen aikana nuorille toteutettiin kysely, johon vastasi yhteensä 21 nuorta kuudesta eri laitoksesta. Nuorilta kysyttiin:
- Millaista tukea toivoisit saavasi sijaishuoltopaikkasi aikuisilta päihteisiin tai mielialaan liittyvissä asioissa?
- Millaista tietoa aikuisilla pitäisi olla päihteisiin tai mielialaan liittyvissä asioissa?
- Mistä asioista haluaisit laitoksen aikuisten kanssa puhua? (monivalinta)
- Kenen kanssa haluaisit keskustella päihde- ja mielenterveysasioista? (monivalinta)
Nuorten oikea-aikaista ja oikein kohdennettua päihdetyötä sijaishuollon aikana edistetään lisäämällä henkilökunnan tietoisuutta päihdeasioista, järjestämällä vertais- ja kokemusasiantuntijatoimintaa sekä hyödyntämällä systeemistä työotetta.
Jokaiseen mukana olleeseen lastensuojelulaitokseen saatiin lisättyä vertaisryhmätoimintaa. Osassa laitoksia aloitettiin myös kokemusasiantuntijatoimintaa. Koulutuksellisten osioiden myötä henkilökunnan tietoisuus päihteistä kasvoi. Osaan laitoksista annettiin systeemisen työotteen koulutusta, joka edesauttoi saumattomampaa yhteistyötä nuoren perheen ja muiden ammattilaisten kesken.
Kansikuva
