Yhteisöllisyys ja vertaisuus asumisen turvaajina
Toimintamallin tarkoituksena on kertoa yhteisöllisyyteen ja vertaisuuteen liittyvistä tekijöistä, joita kannattaa huomioida suunniteltaessa ja toteutettaessa asunto ensin-malliin pohjautuvaa yhteisöllistä asumista asunnottomuutta kokeneiden naisten parissa.
Toimintamallin nimi
Toimintamallin tarkoituksena on kertoa yhteisöllisyyteen ja vertaisuuteen liittyvistä tekijöistä, joita kannattaa huomioida suunniteltaessa ja toteutettaessa asunto ensin-malliin pohjautuvaa yhteisöllistä asumista asunnottomuutta kokeneiden naisten parissa.
Toimintamallissa on kuvattuna tekijöitä, mitä on hyvä huomioida suunniteltaessa ja toteutettaessa asunnottomuutta kokeneille naisille suunnattua yhteisöllistä asumista. Toimintamallin tavoitteena on lisätä ymmärrystä naiserityisestä asunnottomuustyöstä sekä antaa välineitä asunnottomuutta kokeneiden naisten asumisen turvaamiseksi. Toimintamalli perustuu NEA-hankkeen yhteisöllisyyttä tarkastelleessa teemallisessa kehittämisryhmässä koottuun kokemustietoon.
Toimintamalli on kehitetty NEA naiserityisyys asunnottomuustyössä - hankkeessa (2018-2020).
Asunto ensin-malli toimii Suomessa toteutettavan asunnottomuustyön lähtökohtana. Asunto ensin-mallin perusajatuksena on tarjota asunnottomuutta kokevalle asunto ja asumisen turvaamiseksi riittävä tuki. Suomessa asunto ensin-työtä tehdään niin hajautetussa asumisessa kuin asumispalveluyksiköissä. Asumispalveluyksiköissä asumisen tukeen on usein liitetty myös yhteisöhoidon elementtejä. Toimintamalli soveltuu siis hyödynnettäväksi suunniteltaessa ja toteutettaessa asunto ensin-mallilla toimivaa yhteisöllistä asumista. Toimintamalli ei rajaudu ainoastaan naisten yhteisölliseen asumiseen vaan sitä voidaan hyödyntää laajemmin asunnottomuustyössä.
Toimintamallin työstämiseksi NEA-hankkeen työntekijöistä koottu kehittämisryhmä vieraili neljässä eri yhteisössä. Yhteisöt erosivat joltain osin toisistaan mutta kaikissa asui asunnottomuutta kokeneita ihmisiä. Kaikissa yhteisöissä oli yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita.
Yhteisöissä kehittämisryhmä tapasi sekä asukkaita että henkilökuntaa. Kaikkien vierailujen aikana keskusteluissa oli mukana asunnottomuutta kokeneita naisia. Toimintamalliin onkin pääsääntöisesti nostettu näiden naisten esiin tuomia asioita yhteisöllisyyteen ja vertaisuuteen liittyen. Keskeisenä tekijänä nousi niin fyysisen kuin psyykkisen turvallisuuden tunne.
Toimintamallin viemiseksi käytäntöön tulee yhteisöllistä asumista suunniteltaessa organisaatiotasolla varmistaa, miten sekä fyysinen että psyykkinen turvallisuus toteutuvat yhteisössä. Jos mahdollista, niin tulevien yhteisön asukkaiden tai asunnottomuudesta kokemuksen omaavan henkilön tulisi olla jo mukana suunnitteluvaiheessa.
Yhteisöllistä asumista toteutettaessa tulee järjestää säännöllisesti tilaisuuksia, joissa yhteisöissä asuvia ja työskenteleviä henkilöitä kuullaan. Esimerkiksi yhteisökokous toimii hyvin tällaisenä paikkana, jossa yhdessä voidaan keskustella yhteisöllisyydestä ja vertaisuudesta asumisen turvaajina sekä koko yhteisön turvallisuutta lisäävinä tekijöinä. Naisten asumisen turvaamiseksi yhteisöissä tulee myös säännöllisesti peilata toimintatapoja naisasukkaiden erityiset tarpeet huomioiden. Tämä toimintatapojen tarkastelu on tarpeen erityisesti yhteisöissä, joissa naiset ovat vähemmistönä.
Vaikka toimintamallin toteutumiseksi tarvitaan aktiivista asukkaiden osallisuutta, on yhteisössä työskentelevillä henkilöillä, heidän arvoillaan, asenteillaan ja tavalla tehdä töitä, merkittävä rooli siinä, miten asumisen turvaaminen yhteisöissä onnistuu ja miten toimintamalli juurtuu. Henkilökunnan tehtävänä on toimia esimerkkinä asukkaille, jakaa tietoa ja toimia mahdollistajina ja kannattelijoina.
Kansikuva
