Elintapaohjaus työttömille (yksilöohjaus)
Elintapaohjauksen tavoitteena on ehkäistä ja hoitaa elintapasairauksien sekä vahvistaa asiakkaan toimintakykyä ja jaksamista omassa arjessa. Ohjauksessa käydään yksilöllisen tarpeen mukaan läpi mielen hyvinvointia, arjen asioita, liikkumista, ravitsemustottumuksia ja unta.
Toimintamallin nimi
Elintapaohjauksen tavoitteena on ehkäistä ja hoitaa elintapasairauksien sekä vahvistaa asiakkaan toimintakykyä ja jaksamista omassa arjessa. Ohjauksessa käydään yksilöllisen tarpeen mukaan läpi mielen hyvinvointia, arjen asioita, liikkumista, ravitsemustottumuksia ja unta.
Asiakkaan ohjauduttua palveluun kartoitetaan aloitustapaamilla asiakkaan elämäntilannetta, josta edetään tavoitteiden laatimiseen. Elintapaohjauksessa tavoitellaan terveyttä edistävien toimintamallien oppimista asiakaslähtöisesti. Reilun puolen vuoden mittaisen prosessin läpikäytyään asiakkaalla on paremmat valmiudet harjoittaa terveyttä edistäviä elintapoja. Elintapaohjauksen päätteeksi myös varmistetaan asiakkaan jatko-ohjaus.
Suomessa syntyvyys laskee ja samalla eliniänodotteet kasvavat. Ikärakenteen muutos on tunnistettu merkittäviksi tulevaisuuden haasteiksi julkisrahoitteisten palvelujen näkökulmasta. Muutokset maan ikärakenteessa tulevat väistämättä vaikuttamaan Suomen huoltosuhteeseen, jonka ennustetaan heikkenevän tulevina vuosikymmeninä. Etelä-Savossa tämä ilmiö konkretisoituu muita maakuntia nopeammin, sillä Etelä-Savon väkiluku on laskenut tasaisesti vuodesta 1990 lähtien, ja viimeiset vuodet ovat olleet merkittävimpiä muuttotappiovuosia. Väestön ikärakenne on Etelä-Savon maakunnassa vinoutunut vanhempien ikäluokkien suuntaan ja ikääntyneen väestön suhteellinen osuus lisääntyy maakunnassa muuta Suomea nopeammin. Etelä-Savossa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on maan korkein, jonka vuoksi maakunnan huoltosuhde jo nykyisellään verrattain heikolla tasolla. Etelä-Savon hyvinvointialueen asukasmäärän on ennustettu laskevan 17 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, ja työikäisten määrässä odotetaan tapahtuvan suurin absoluuttinen lasku. Ainoastaan yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan Etelä-Savossa. Ikääntyvän väestön palvelutarpeen lisääntymistä pyritään rajoittamaan panostamalla ennalta ehkäiseviin palveluihin. Suomessa ja eritoten nopealla tahdilla ikääntyvässä Etelä-Savossa tullaan tarvitsemaan toimia, jotka mahdollistavat julkisrahoitteisten palvelujen järjestämisen tulevaisuudessakin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy uusille hyvinvointialueille 1.1.2023. Hyvinvointialueiden on taattava yhdenvertaiset ja tasalaatuiset palvelut jokaiselle asukkaalle asuinkunnasta riippumatta. Laki hyvinvointialueesta antaa hyvinvointialueelle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, miten palvelut toteutetaan. Tulevaisuudessa julkisrahoitteiset sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä kustannustehokkaasti ja samalla niiden saatavuus on turvatta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa on otettava huomioon sekä lainsäädännön asettamat vaatimukset että valtakunnalliset strategiat, jotka tähtäävät sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomen terveyspolitiikan ensisijaisia tavoitteet liittyvät kansalaisten terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisemiseen.
Suomessa on tunnistettu heikkenevän huoltosuhteen mukanaan tuomat haasteet. Marinin hallituksen asettamalla työkykyohjelmalla pyritään vastaamaan työvoiman saatavuuden haasteisiin luomalla haastavassa työmarkkina-asemassa oleville nykyistä parempia mahdollisuuksia osallistua työelämään mahdollisista rajoitteista huolimatta. Työkykyohjelman hankkeet kehittävät uusia toimintamalleja, jotka edistävät pitkäaikaistyöttömin ja osatyökykyisten työttömien työllistymismahdollisuuksia. Työkykyohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi on perusteltua pyrkiä edistämään osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien hyvinvointia ja työkykyä.
Asiakasymmärrystä on kerrytetty alueellisten työllisyyden edistämisen parissa työskentelevien toimijoiden kautta. Yhteistyötä asiakasymmärryksen lisäämiseksi tehtiin muun muassa työllisyyden kuntakokeilun, TE-toimiston, Mikkelin työttömät ry:n ja nuorten työpajan kanssa. Asiakasymmärryksen lisäännyttyä päätettiin elintapaohjauksen perinteisten teemojen, eli unen, ravitsemuksen ja liikunnan rinnalle lisätä ohjauksen teemoihin mielen hyvinvointi ja arjen sujuvuus. Asiakastyötä edeltävänä aikana hyödynnettiin myös Essoten vahvaa kokemuspohjaa elintapaohjauksesta, ja tällöin kerättiin tietoa ja kokemuksia jo toimintoihin vakiintuneen elintapaohjauksen asiakaskunnan tarpeista. Hankkeen elintapaohjauksen asiakkaiden kokemuksia saamastaan palvelusta hyödynnetään palvelun kehittämisessä.
Työkykyä ja kumppanuutta sote-keskuksesta! -hankkeen elintapaohjauksesta saaduista kokemuksista ja tuloksista keskustellaan Essoten elintapaohjauksen verkostossa, jotta alueen elintapaohjauksen toimijat voivat hyödyntää hankkeesta saatua tietoa. Tuloksia on tuotu myös ilmi Etelä-Savon hyvinvointialueen valmistelutyötä tekeville henkilöille muun muassa hankkeen päätösseminaarin sekä muiden tilaisuuksien kautta.
Työkykyä ja kumppanuutta sote-keskuksesta! -hankkeessa pilotoidun yksilömuotoisen elintapaohjauksen juurruttaminen osaksi organisaation toimintoja sellaisenaan vaatii kohtalaisen merkittävän työntekijäresurssin, sillä hankkeen elintapaohjauksen yksilöasiakkaille ohjausta tarjottiin lähtökohtaisesti viikoittain. Kasvokkain tai videoyhteydellä tapahtuvaan ohjaukseen aikataulutettiin hankkeen elintapaohjauksen tunnin mittaisia ohjausaikoja. Ohjauskertojen harventaminen vapauttaisi resursseja, mutta samalla on huomioitava, että hankkeen elintapaohjauksen asiakkaat ovat kokeneet viikoittaisen ohjauksen tarpeelliseksi. Digitaalisten menetelmien hyödyntäminen ohjauksessa voi olla varteenotettava keino vähentää viikoittaisen ohjauksen tarvetta, sillä esimerkiksi elintapamuutoksia tukevan mobiilisovelluksen käyttö voisi rohkaista ja motivoida ohjattavaa tekemään sekä ylläpitämään muutoksia elintavoissaan. Vaikka hankkeen elintapaohjaus ei sellaisenaan vakiintuisi osaksi Essoten ja myöhemmin Etelä-Savon hyvinvointialueen toimintaa, voidaan hankkeen elintapaohjauksesta saatua tietoa hyödyntää työttömille ja osatyökykyisille suunnatun elintapaohjauksen kehittämisessä.
Asiakastyö on osoittanut elintapamuutosten olevan ikään kuin palapelin kasaamista. Yksilöllä voi olla elämässään enemmän tai vähemmän toivottua osa-alueita, niin kutsuttuja "palasia", joihin voidaan ainakin jossain määrin vaikuttamaan. Henkilön on mahdollista tuoda arkeensa erilaisia tapoja ja toimintamalleja elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Kaikkia asioita ei kuitenkaan voida elintapamuutosten tai minkään muunkaan toimenpiteen kautta poistaa. Tällaisista esimerkkinä ovat esimerkiksi krooniset sairaudet. Suotuisilla elintavoilla voidaan kuitenkin edistää yksilön hyvinvointia sairaudesta tai vammasta huolimatta ja on syytä muistaa, että elintapahoito on tehokas hoitomuoto lukuisiin eri sairauksiin. Elintapaohjauksen kautta ohjattava saa tukea uusien toimintamallien löytämiseen ja arkeen vakiinnuttamiseen. Ohjauksessa myös olemassa olevaa hyvää on syytä vaalia, ja muistuttaa ohjattavaa siitä, että vaikeuksista huolimatta jokaiselta löytyy terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimintamalleja jo entuudestaan.
Työkykyä ja kumppanuutta sote-keskuksesta! -hankkeen yksilömuotoiseen elintapaohjaukseen saatiin asiakkaita Mikkelin lisäksi Kangasniemeltä ja Hirvensalmelta. Asiakkailta kerättiin palautetta suullisesti sekä verkkokyselyn kautta. Yksilöohjauksesta saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Pääasiassa asiakkaat ovat kokeneet ohjauksen olleen heille hyödyllistä ja he suosittelisivat palvelua myös muille. Ohjattavat ovat pystyneet ainakin osittain ylläpitämään tekemiään elintapamuutoksia. Osa asiakkaista saavuttanut merkittäviä muutoksia terveystekijöissä; mm. kaventunut vyötärönympärys, verenpaine alentunut, sisäelinrasva-arvo laskenut. Elintapaohjauksen asiakkaat ovat kertoneen uusien elintapojen tuoneen arkeen lisää hyvinvointia ja myös useampien kohdalla työkyvyn on kerrottu parantuneen.
Kyselyjen pohjalta voidaan todeta, että valtaosa asiakkaista koki viikoittain toteutuvan ohjauksen tarpeelliseksi. Yksilöohjauksessa havaittiin, että kolmen kuukauden mittainen ohjausjakso on melko lyhyt. Ohjausta toteutettiin hankkeessa pääsääntöisesti 4-5 kuukauden ajan, mutta tapaamisten intervallia saatettiin keventää ohjauksen pitkittyessä.
Kansikuva
