Vertaisryhmätoiminta jälkihuollossa oleville vanhemmille ja vanhemmaksi tuleville
Vertaisryhmätoiminta lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetuille vanhemmille sekä heidän lapsilleen ja vielä lasta odottaville, tuleville vanhemmille. Mallissa kuvataan toimintaperiaatteita, jotka auttavat suunnittelemaan ja toteuttamaan vertaisryhmätoimintaa.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Vertaisryhmätoiminta lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetuille vanhemmille sekä heidän lapsilleen ja vielä lasta odottaville, tuleville vanhemmille. Mallissa kuvataan toimintaperiaatteita, jotka auttavat suunnittelemaan ja toteuttamaan vertaisryhmätoimintaa.
Toimintamalli lyhyesti
Tukea vanhemmuuteen vertaisryhmätoiminta on tarkoitettu lastensuojelun jälkihuollossa oleville nuorille vanhemmille sekä heidän lapsilleen ja vielä lasta odottaville, tuleville vanhemmille. Ryhmässä on mahdollisuus tavata samassa tilanteessa olevia nuoria aikuisia, keskustella yhteisesti sovituista teemoista vanhemmuuteen sekä jälkihuoltoon liittyen. Toiminta perustuu avoimuuteen, osallistujien keskinäiseen kunnioitukseen sekä luottamuksellisuuteen. Osallistujien turvallisuuden tunteen vuoksi ryhmä on suljettu. Toiminta on osallistujille maksutonta.
Vertaisryhmätoiminta jälkihuollossa oleville nuorille vanhemmille vahvistaa saatavilla olevia ennalta ehkäiseviä palveluita, kuten neuvolatoiminnan ja lapsiperhesosiaalityön palveluita. Ryhmätoiminta nuorille vanhemmille voidaan liittää tulevaisuudessa hyvinvointialueille osaksi lastensuojelun kokemusasiantuntija- ja vertaistukirakennetta.
Mallissa on kuvattu vertaisryhmätoiminnan suunnittelu ja toteutus. Malli tarjoaa eväät ryhmätoiminnan toteuttamiseksi. Mallin runko on kehitetty yhteistyössä Seinäjoen kaupungin perhekeskustoiminnan koordinaattorin ja perhetyön, Pesäpuun sekä Oivaltajat ja YEE -hankkeen kanssa. Mallin suunnitteluun sekä valmisteluun on perehdytty huolellisesti, mutta sen toimivuutta ei ole kokeiltu käytännössä 18.11.2022 mennessä.
Lastensuojelun jälkihuolto on yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea lapselle tai nuorelle sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuollon tavoitteena ja tarkoituksena on tukea lapsen kotiutumista sekä tarjota tukea aikuistuvalle nuorelle riittävien valmiuksien saavuttamiseksi itsenäisen elämään.
Lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa on nostettu lakimuutoksella 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen 1.1.2020 alkaen, mikä on laajentanut jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten määrää merkittävästi. Nuorten tuen aika asettaa sosiaalityölle ja muille palveluille uusia haasteita, sillä nuorten tarpeet muuttuvat iän myötä. Nykyinen lastensuojelun lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä eivät huomioi riittävästi nuoria, jotka ovat tulossa vanhemmiksi. Tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja vanhemmuuden tueksi esimerkiksi tarjoamalla vertaisryhmätoimintaa.
Lastensuojelun jälkihuoltoon on subjektiivinen oikeus. Lastensuojelun jälkihuollon sisältö ei ole nykyisellään riittävän selkeä. Jälkihuolto ei ole tarjonnut vanhemmuuden tukea systemaattisesti. Vanhemmuuden tuki ei ole lastensuojelun jälkihuollon erityisosaamisaluetta, ja siksi on tärkeää rakentaa vanhemmuuden ympärille tukea muiden yhteistyötahojen, kuten perhekeskuksen, neuvolan ja järjestöjen kanssa.
Tässä mallissa kuvataan vertaistoimintaa, joka voidaan toteuttaa yhdessä monialaisen verkoston ja vanhempien itsensä kanssa.
Lastensuojelun jälkihuollon nuoret tulevat ikätovereitaan aikaisemmin vanhemmiksi. Heino ja Johnson (2010) ovat tutkineet vuoden 2006 rekisteritietoja ja havainneet, että huostassa olleiden nuorten aikuisten perheasema on näiden rekisteritietojen perusteella selvästi erilainen kuin väestön samanikäisten asema. Kaikista alle 20-vuotiaista nuorista suurin osa asui vielä vanhempiensa kanssa, kun huostassa olleista näin asui vain noin viidennes. Lisäksi huostassa olleet nuoret aikuiset solmivat parisuhteen tai asuivat oman lapsensa kanssa muita ikätovereita nuorempana. Joka neljäs 24-vuotiaista huostassa olleista nuorista asui lapsensa kanssa. (Heino & Johnson 2010, 278–279.) Myös Kääriälä (2020) toteaa omassa väitöstutkimuksessaan, että Pohjoismaissa asuvat, sijoitettuna olleet nuoret ovat ikätovereihinsa verrattuna korkeammassa riskissä tulla nuorella iällä vanhemmiksi. Erityisesti sijoitettuna olleet nuoret tytöt saavat ikätovereihinsa verrattuna aikaisemmin oman lapsen. (Kääriälä 2020, 52–53.)
On tärkeää, että samankaltaisia kokemuksia omaavat ihmiset, tässä tilanteessa lastensuojelun sijoituksen kokeneet nuoret, voivat saada vertaistukea ja keskustella vertaisten kanssa ammattilaisten tuella turvallisesti. Monella lastensuojelun kokeneella nuorella ei ole peilauspintaa omasta lapsuudesta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Vanhempana olon rooli sekä käytännöt tulee nuoren rakentaa omalta pohjalta peilaten tätä ympäristöön ja muihin malleihin. Ryhmätoiminnassa on tärkeää antaa tilaa keskustelulle omasta vanhemmuudesta sekä vanhemmuuteen kasvamisesta, omista arvoista ja kokemuksista.
Vertaisryhmätoiminnan toteuttamiseksi tarvitaan rakenteita sekä sitoutuneita toimijoita. Lisäksi tarvitaan tilat, henkilöstöresurssia, mahdollisuus tarjoilujen järjestämiseen sekä taloudellista tukea nuorille matkakuluihin. Vähävaraisuus ei saa olla esteenä osallisuuteen.
Vertaisryhmätoiminnan toteutumiseksi tarvitaan joukko innostuneita yhteistyötahoja sekä vastuutaho, jolla on pääasiallinen vastuu toiminnan koordinoinnista. Tällaisia yhteistyötahoja hyvinvointialueilla voivat olla esimerkiksi lastensuojelun jälkihuolto, aikuissosiaalityö, perhekeskus, neuvola, erilaiset hankkeet sekä kolmas sektori.
Tarkemmin etusivun liitteessä.
Mallia ei ole kokeiltu käytännössä 18.11.2022 mennessä. Toimintaa voidaan arvioida yhteistyötoimijoita kuullen sekä yhdessä ryhmiin osallistuvien vanhempien kanssa.
Kansikuva
