Ikääntyneiden tilannekuva - teknologiavälitteisen tiedon hyödyntäminen kotihoidossa
Kotihoidon asiakkaalle kotiin asennetun teknologian kautta saadaan arjen aktiivisuus- eli tilannetietoa. Tiedon avulla seurataan kotona pärjäämistä ja palvelutarvetta, muodostetaan hälytyksiä ja kootaan raportteja tiedolla johtamisen tueksi. Toiminta on osa etäpalvelukeskusta.
Toimintamallin nimi
Kotihoidon asiakkaalle kotiin asennetun teknologian kautta saadaan arjen aktiivisuus- eli tilannetietoa. Tiedon avulla seurataan kotona pärjäämistä ja palvelutarvetta, muodostetaan hälytyksiä ja kootaan raportteja tiedolla johtamisen tueksi. Toiminta on osa etäpalvelukeskusta.
Kotihoidon asiakkaille asennetut sensorit eli liiketunnistimet tuottavat tietoa asiakkaan kotiarjen aktiivisuudesta ja vuorokausirytmistä. Tiedon avulla voidaan ennakoida ja reagoida asiakkaan toimintakyvyssä tapahtuviin muutoksiin ja käyttää tietoa toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnin tukena.
Ikääntyneiden tilannekuva -malli edistää ja ohjaa hyödyntämään sensorien kautta tulevaa dataa keskitetysti. Toimintamalli on tarpeen hyvinvointialueiden arjen etä- ja tukipalvelujen ja kotihoidon toimintojen yhtenäistämiseksi ja toiminnan sujuvoittamiseksi. Tehokkaan datan eli tilannekuvan hyödyntämisen edellytyksenä on selkeästi kuvatut tehtävät ja vastuut tilannekuvan käsittelyssä sekä helppo viestintä toimijoiden kesken.
Ikääntyneiden tilannekuva -malli auttaa hahmottamaan toiminnallisen kokonaisuuden, jota tarvitaan asiakkaalta tulevan datan eli tiedon hyödyntämiseen. Toimintamallia käytetään päivittäin etä- ja tukipalvelujen ja kotihoidon yhteistyön runkona, joka pitää "rattaat pyörimässä". Jokainen työntekijällä tuntee oman roolinsa ja vastuunsa kokonaisuudessa ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tilannekuva asiakkaan arjesta luo edellytyksen tarkempaan asiakkaan toimintakyvyn ja arjen tuntemukseen ja edelleen hoidon tarpeen ennakointiin.
Tilannekuvatiedon hyödyntämisen toimintamalli koostuu neljästä toiminnosta:
- ennakoiva tilannekuva (arjen tilannekuvat ja poikkeamat)
- tekninen tilannekuva (tekniset hälytykset ja ennakoiva tieto, kuten akkuhälytykset)
- tiedolla johtamisen tilannekuva (raportit)
- akuutti tilannekuva (asiakkaan tekemät hälytykset ja poikkeamahälytykset)
Toimijat, tehtävät ja vastuut:
Etäpalvelu ja kotihoito hyödyntävät ennakoivaa tilannekuvaa, akuuttia tilannekuvaa ja teknistä tilannekuvaa, josta muodostuu kokonaistilannekuva. Kokonaistilannekuvan avulla kotihoito saa tietoa hoidon ja toimintakyvyn arvioinnin tueksi. Kokonaistilannekuva tukee myös organisaation tiedolla johtamista. Järjestelmän kautta saatavat raportit toimitetaan säännöllisesti yksikön esihenkilölle. Lisäksi toiminnan taustalla tarvitaan kotihoidon jatkuva teknologian osaamisen kehittämistä ja teknologian käytön arviointia.
- Etäpalvelujen hoitaja ja koordinoiva asiantuntija/digivastaava seuraa, koordinoi ja kokoaa asiakaskohtaista ennakoivaa tilannekuvaa (ennakoivat trendit terveydentilassa, aktiivisuudessa ym.). Työntekijä vertaa tietoa potilastietojärjestelmän kirjauksiin ja tarvittaessa välittävää tehtäväpyynnön kotihoidolle.
- Tukipalvelujen arkityöntekijät seuraavat teknistä tilannekuvaa järjestelmäherätteistä (laitteesta loppumassa akku, verkkoyhteyshäiriöt ym.). Arkityöntekijät huolehtivat teknisten vikojen huoltotehtävistä yhteistyössä palveluntuottajan kanssa. Huoltopyyntö voi tulla myös kotihoidolta tai palveluohjauksesta asiakkuussovelluksen kautta.
- Turvapuhelinkeskuksen päivystäjä ja tilannekeskuksen kenttäjohtaja vastaanottavat akuutit hälytykset, tekevät hoidontarpeen arvioinnin, vertaavat eri järjestelmistä saatavaa tietoa ja välitettävät auttamistehtävät kotihoitoon/yöpartiolle/ensivasteelle.
- Kotihoidon hoitaja tekee tarvittavat auttajakäynnit.
Etelä-Savo on Suomen nopeimmin ikääntyvä alue, jossa järviseudusta ja maaseudun hajallaan olevista kylätaajamista johtuen kotihoidolle kertyy paljon ajokilometrejä. Kotihoidon asiakkaille tarvitaan monipuolisesti erilaisia teknisiä vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotta turvallinen kotona asuminen on mahdollista.
Alueellisen kehittämisen painopisteenä on etäpalvelujen kehittäminen. Etäpalvelujen kehittäminen pitää sisällään henkilöstön osaamisen kehittämisen, teknologian käyttöönoton laajentamisen ja tiedon käsittelyn sekä toiminnan keskittämisen. Etäpalvelujen etähoito on tiivis osa etänä tehtävää kotihoitoa.
Kohderyhmänä ovat kotihoidon asiakkaat, heidän omaisensa sekä kotihoidon, etä- ja tukipalvelujen henkilökunta.
Ammattilaisen eli hoitajan tarve: Kotihoidon asiakkaiden määrä ei ole varsinaisesti lisääntynyt, mutta asiakkaat ovat tällä huonompikuntoisia ja tarvitsevat aiempaa enemmän hoitoa. Muutos kuormittaa hoitajia muutenkin rajallisten resurssien vuoksi, joten uuden opettelussa on ehdottomasti tarpeen huomioida työtaakan kohtuullistaminen. Tavoitteena on taata hoitajille työrauha hoitotyöhön. Hoitajille saadaan työrauha, kun kohdennetaan etänä tehtävät asiat etäpalvelujen hoitajille ja teknologian nostamat hälytykset keskitetysti etäpalveluille tai turvapuhelinkeskukseen.
Asiakaskartoituksessa, kenelle mitäkin teknologiaa valitaan, voidaan hyödyntää RAI-arviointien laatumoduuleita, joissa seulotaan asiakkaita teknologiakohtaisesti. Laatumoduuli voi seuloa esimerkiksi asiakkaita, joille voisi sopia lääkeautomaatti, etähoito etäyhteystabletin kautta tai liiketunnistimet. Asiakasseulonnan jälkeen teknologioiden sopivuutta pitää vielä asiakaskohtaisesti arvioida kotihoidon ja omaisten toimesta.
Kotihoidon asiakkaiden ja läheisten tarpeita ja kokemuksia arvioitiin laiteasennusten ja kotikäyntien yhteydessä, vuosittaisilla asiakaskyselyillä, elämänlaatua arvioivalla Ascot-kyselyllä ja haastatteluilla.
Toimintamallia käytettäessä on järkevää tutustua alueen nykyisiin toimintamalleihin ja prosesseihin, jolloin toimintoja kehitetään sisältäpäin. Käyttöönotto vaatii mukautumista olemassa olevia palveluohjauksen, etä- ja tukipalvelujen ja kotihoidon toimintaprosesseihin. Sensorit ovat uusi lisäys turvapalvelujen teknologiavalikoimaan.
Käyttöönotossa kotihoitoon, etä- ja tukipalveluihin on hyvä varata koulutuksellista aikaresurssia 4-6h/kk/henkilö. Käyttöönoton koulutus on toteutettu osallistavalla työpajamenetelmällä. Palveluntuottaja on osallistunut laitteiden käytön tekniseen koulutukseen ja asiakasarviointiin. Toiminnan edetessä ohjauksellista tukea on kevennetty ja liitetty osaksi tiimipalavereja.
Teknologian käyttöönotossa tärkeintä oli ratkaista mihin tietoon tulee reagoida nopeasti ja mikä on pitemmällä ajalla seurattavaa tietoa. Datan ohjautuvuus oikeille vastuutahoille on alussa oleellisen tärkeää, jotta tieto tulee hyödynnetyksi.
Tutkimukseen osallistui 100 kotihoidon, tuki- ja etäpalvelujen työntekijää, 75 kotihoidon asiakkaan omaista, 77 kotihoidon asiakasta, joista 49:llä on käytössä sensorit. Kokeilun tulos on, että keskitetty toimintamalli toimii parhaiten. Pelkästään sensorit eivät tuo lisäarvoa, vaan oleellista on määrittää asiakkaan tarpeiden mukaan nousevat hälytykset. Tärkeää on myös tunnistaa ketkä asiakkaat hyötyvät tilannekuvatiedosta. Tiedon todellinen hyödyntäminen kotihoidossa vaatii kuitenkin edelleen kehittämistä.
Työntekijöitä palvelee parhaiten se, että tilannetieto kaikista teknologioista tulee yhteen näkymään. Tämän toteuttamiseen tarvitaan tekoälyä ja sen kehittämistä. Lisäksi tarvitaan jatkuvuutta kirjaamisen kehittämiseen. Teknologia on kohtuullisen toimivaa, mutta ylimääräisiä huoltokäyntejä voitaisiin vähentää paremmin suunnitelluilla asennuksilla ja huoltokäynneillä. Eniten toistuvia huoltokäyntejä ovat aiheuttaneet ovisensorit ja vuodematot.
Hoitajien kokemus: Kotihoidon työntekijät suhtautuvat sensorien tuottaman tilannekuvan tarpeellisuuteen kriittisesti. Tiedon hyödyntäminen kotihoidon päivittäisessä työssä on hoitajakohtaista eli vaihtelevaa. Hoitajat suhtautuivat mobiilisovelluksen käyttöön eri tavoin: osa ei ollut motivoitunut käyttämään sovellusta, koska käytössä on monta muutakin sovellusta. Mobiilisovellus koettiin toisaalta helppokäyttöisenä, mutta vaikeasti tulkittavana tai tiedon tulkinta oli epävarmaa tai jäi toteavaksi.
Teknologian kautta saadun aktiivisuustiedon kirjaaminen potilastietojärjestelmään ja hyödyntäminen esimerkiksi RAI-arvioinnissa on vielä vähäistä.
Etäpalvelujen ja turvapalvelujen hoitajakokemus: Etäpalvelut käsittelevät ei-kiireelliset hälytykset, mutta työntekijät hyödyntävät vähän tilannekuvatietoa työssään. Sen sijaan Turvapuhelinkeskus on käsitellyt kriittiset hälytykset nopeasti ja kokee järjestelmän helposti käytettävänä. Hälytykset on ohjattu samalle tekniselle alustalle kuin muutkin turvapuhelinhälytykset.
Asiakkaan kokemus: Asiakkaat ovat kokeneet laitteet helppokäyttöisiksi ja turvallisuuden tunnetta lisääviksi. Kaikille laitteet eivät ole soveltuneet ja laitteet on haettu pois, mikäli ne ovat lisänneet ahdistuneisuutta.
Omaisten kokemus: Kaikki omaiset eivät koe tarvetta sensoritiedon seuraamiseen. Ne omaiset, jotka ovat saaneet asiakkaalta luvan seurata arjen aktiivisuutta ja hälytystietoja, ovat kokeneet teknologian ja mobiilisovelluksen hyvänä ja huolta helpottavana.
Teknologian toimivuus: Teknologian toimivuutta on seurattu teknisten hälytysraporttien ja huoltokäyntien määrinä. Teknologiasta nousevien teknisten hälytysten luotettavuus on puutteellista. Teknologian tuottama tieto, esimerkiksi sensoreista, on välillä vaikeasti tulkittavaa.
Teknologioiden vaikutukset asiakkaiden elämänlaatuun: Asiakkaiden elämänlaatua mitattiin ennen teknologioiden käyttöönottoa ja käytön jälkeen ASCOT-elämänlaatumittarilla (Adult Social Care Outcomes Toolkit). Kokonaisuudessaan asiakkaiden elämänlaatu koheni alkumittauksesta 0,76 seurantamittaukseen 0,79. Tulosten perusteella elämänlaatu koheni eniten omaisyhteyden käyttäjillä, eli heillä, joiden omaiset soittivat kuvapuheluita ikäihmisille. Turvallisuudentunteeseen ei tullut seurannassa muutosta, sen ollessa jo alkumittauksessa niin korkea.
Kansikuva
