Nepsy-työn keskeiset haasteet ja ratkaisumahdollisuudet - ilmiölähtöinen kehittäminen
Vanhemmilta ja nuorilla on kokemuksia, että saatavilla olevat palvelut eivät riittävällä tavalla tue neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia ja arjen pärjäävyyttä.
Mistä tässä on kyse? Millaisia ratkaisuja tarvitsemme?
Toimintamallin nimi
Vanhemmilta ja nuorilla on kokemuksia, että saatavilla olevat palvelut eivät riittävällä tavalla tue neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia ja arjen pärjäävyyttä.
Mistä tässä on kyse? Millaisia ratkaisuja tarvitsemme?
Vanhemmilla ja nuorilla on kokemuksia, etteivät palvelut tue neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkea ja hyvinvointia riittävästi. Mistä tässä on kyse? Millaisia ratkaisuja tarvitsemme?
Vaikuttavavia ratkaisuja löytääksemme kehitämme nepsy-työtä ilmiölähtöisen kehittämisen toimintamallilla. Tätä voi kutsua myös systeemiseksi kehittämiseksi.
Olennaista on, että;
1. Hahmotetaan ilmiö: Meillä on havainto, että vanhemmilla ja nuorilla on kokemuksia siitä, etteivät palvelut tue neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkea ja hyvinvointia riittävästi.
2. Ilmiön ymmärtäminen: (hypoteesityöskentelyn avulla, ks. linkki)
2.1 Hahmotamme kokonaiskuvaa haasteista ja juurisyistä
Kysyimme sähköisesti nuorilta, vanhemmilta ja ammattilaisilta heidän näkemyksiään palveluiden haasteista. Kysyimme, mistä on kyse siinä, että vanhemmilla ja nuorilla on kokemuksia, että palvelut eivät tue riittävästi neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia. Saimme 715 vastausta, joista koostui kattava kokonaiskuva palvelujärjestelmään liittyvistä haasteista. Vastaukset analysointiin hyödyntäen tekoälyä, teemoittelua ja kokemusasiantuntijuutta.
2. Ymmärrämme kokonaismuutostarpeita
Pysähdyimme monitoimijaisesti keskustelemaan kyselyn tuloksista ja hahmottamaan niitä kohtia kokonaissysteemistä, jotka ovat muutostyön kannalta keskeisiä. Pyrimme hahmottamaan systeemisen muutoksen vipuvarsia. (liitteenä kuvaus työkaluista ja tekoälystä, jota työssä hyödynnettiin)
Tämän jälkeen toivomme nuorten, vanhempien ja ammattilaisten laajempaa viisautta ja näkemystä avuksi määrittämään keskeisimmistä muutoskohdista, mistä meidän on tärkeä aloittaa, mitä haastetta ratkaisemme ensimmäiseksi. Lisäksi toivoimme kokemuksia siitä, missä näistä keskeisistä muutostarpeissa jo onnistutaan, mitä nyt jo tehdään, mikä auttaa ratkaisemaan haasteita? Tämä työskentely toteutettiin sähköisesti ideatehtaassa.
Lisäksi työskentelimme neurokirjon lasten kanssa, kuullen heidän näkemyksiään siitä, missä lapset tarvitsevat apua ja miten lapsia voi auttaa. Työskentely tehtiin yhteistyössä Pelastakaa lapset ry:n kanssa.
3. Ratkaisujen kehittäminen
Tämän pohjalta saimme kattavan kuvan haasteista, keskeisistä muutoskohdista, joista kannattaa aloittaa. Tämä kokonaiskuva raportoidaan ja se toimii jatkokehittämisen pohjana. Lisäksi luomme keskeisistä muutoskohdista ilmiökartat, joiden avulla on mahdollista ymmärtää syvemmin vaikutussuhteita.
Järjestimme Kehitetään ratkaisuja yhdessä - tilaisuuden, jossa ideoimme ja kehitimme ratkaisuja keskeisimpään muutoskohtaan yhdessä innovatiivisesti ja monialaisesti Hackathon tyyliin.
Lisäksi ratkaisuehdotuksia kysyttiin perheiltä ja ammattilaisilta sähköisen kyselyn yhteydessä.
4. Tuotoksena yhteiskehittämisprosessista on kokonaiskuva kehittämistarpeista jatkotyöskentelyn pohjaksi sekä ratkaisuehdotukset.
Ohessa kooste ratkaisutarpeista sekä ratkaisuehdotuksista sekä kuvaus ilmiölähtöisestä työskentelystä.
Työssä on hyödynnetty ilmiölähtöisen kehittämisen toimintamallia: Ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen toimintamalli | Innokylä (innokyla.fi)
Vanhemmilla ja nuorilla on kokemuksia, etteivät palvelut tue neurokirjon lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkea ja hyvinvointia riittävästi. Palvelujärjestelmämme rakentuu erillisistä toimijoista ja palvelulinjoista. Neurokirjon lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ja arki koskettavat kuitenkin useampia palveluita ja toimijoita.
Palvelujärjestelmämme voi kokonaisuutena ajatella toimivan melko organisaatiolähtöisesti, kunkin organisaation irrallisina ja siten, että toimintaa käytännössä eivät ohjaa riittävästi lasten, nuorten ja perheiden yksilölliset tarpeet vaan työnkuvat ja organisoituminen. Tämä näkyy erityisesti useiden eri alojen palveluiden piirissä olevien lasten, nuorten ja perheiden tilanteissa. Nämä lapset, nuoret ja perheet ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa, jolloin heidän kohdallaan palvelujärjestelmän olisi erityisesti onnistuttava työn yhteensovittamisessa. Monialaisen lapsi- ja perhelähtöisen työn yhteensovittamisen haasteista kertoo useat palvelujärjestelmäämme liittyvät raportit, kuten:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmänmuistio 20011:x (valtioneuvosto.fi)
Vahvempaan lapsilähtöiseen, monialaiseen ja lapsen osallisuudesta huolehtivaan työhön velvoittaa esimerkiksi Kansallinen lapsistrategia, jossa painotetaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.
Kansallisen ja paikallisen perhekeskustyön ytimessä on lasten- ja perheiden tarpeeseen vastaava eri toimijoita yhteensovitettava työ.
Kansikuva
