Monialainen kehittämisen tiimi
Kehittämisen tiimi on monialaisen yhteiskehittämisen ja verkostotyön malli. Se kehitettiin MONNI-hankkeessa, jotta lastensuojelun ja yhteistyökumppaneiden ammattilaiset ja johto sopisivat asiakaslähtöisesti yhteisen tekemisen käytännöistä lastensuojelun asiakkaan parhaaksi.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Kehittämisen tiimi on monialaisen yhteiskehittämisen ja verkostotyön malli. Se kehitettiin MONNI-hankkeessa, jotta lastensuojelun ja yhteistyökumppaneiden ammattilaiset ja johto sopisivat asiakaslähtöisesti yhteisen tekemisen käytännöistä lastensuojelun asiakkaan parhaaksi.
Toimintamalli lyhyesti
Kehittämisen tiimit valittiin hankekehittämisen tavaksi, jolla pyrittiin luomaan alueellisesti systemaattisia yhteistyörakenteita sekä yhteisiä käytäntöjä monialaiselle toimijajoukolle lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Kehittämisen tiimi -toimintamallissa hyödynnettiin lastensuojelun systeemisen toimintamallin elementtejä ja sen suunnittelussa ja toimeenpanossa korostuu osallistujien vuorovaikutuksen tukeminen. Osallistujina on ollut eri alojen ammattilaisia, esihenkilöitä sekä kokemusasiantuntijoita.
Päädyimme muodostamaan jokaiseen hankealueen maakuntaan (hyvinvointialueelle) omat kehittämisen tiimit, joiden osallistujajoukon määrittelisi ennen kaikkea hankesuunnitelmassa esitetyt alueelliset kehittämistarpeet, mutta tiimejä täydennettäisiin tarpeen mukaan. Kehittämisen tiimeihin osallistui lastensuojelun avo- ja sijaishuollon sosiaalityön ja kokemusasiantuntijoiden lisäksi ammattilaisia ja esihenkilöitä lastenpsykiatrialta, nuorisopsykiatrialta, varhaiskasvatuksesta, opetuksesta, oppilashuollosta, sijaishuollon laitoshoidosta, päihdehuollosta ja mielenterveyspalveluista.
Kehittämistyössä johtavana ajatuksenamme oli, että eri alojen ammattilaisilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskenään dialogia niin, että he saavat siihen tukea. Tukea tarvitaan, koska havaitsimme, että ammattiryhmien välisessä keskustelussa nousevat usein esiin vahvat kannanotot siitä, miten muiden alojen ammattilaisten pitäisi toimia. Oli tyypillistä, että näissä kannanotoissa sanoitettiin hyvin vähän sitä, miten ammattilainen itse ja edustamansa toimialan kollegoiden kannattaisi työskennellä tai muuttaa toimintaansa ongelmien ratkaisemiseksi.
Tulkitsimme, että organisaatioiden siiloutumisen aiheuttamat vaikeudet olivat saattaneet valua ammattilaisten toimintatapoihin ja ulottua jopa henkilötasolle. Kuulimme myös eroja eri ammattilaisten käyttämässä ammattikielessä ja havaitsimme niissä keskinäistä kohtaamattomuutta. Hankehenkilöstölle olisi arviomme mukaan saattanut ohjautua rooli viestivälittäjinä eri ammattilaisryhmien kesken, mutta päätimme yrittää välttää sitä, tuoden sen sijaan ammattilaisten ryhmät suoraan keskinäiseen vuorovaikutukseen.
Hankimme systeemisen työotteen perheterapeutteja ja dialogisuuden asiantuntijoita toimimaan hanketyöntekijöidemme työpareina maakunnallisissa kehittämisen tiimeissä.
Hankkeessa tehtiin systeemisiä kehittämisen tapoja hyödyntäen oma työohje, jossa määriteltiin yhteisiä käytäntöjä tiimien toiminnalle. Lopputuloksena syntyi Yhteisen tekemisen raameja kehittämisen tiimeille MONNI-hankkeessa -työohje. Hanketiimin jäsenet sopivat, että diat käydään jokaisen kehittämisen tiimin prosessin alussa osallistujien kanssa yhteisesti läpi. Työohje otsikoitiin ”raameiksi”, sillä se sisälsi myös avoimia kysymyksiä osallistujien omaa yhteistä pohdintaa ja sopimista varten.
Työohjeen alkuosa muodostuu perusteluista, miksi yhteisen tekemisen raameista sopiminen on tärkeää sekä kokemusasiantuntijuuden erityisen roolin korostamisesta työskentelyssä. Liitimme mukaan Pesäpuu ry:n (2019) yhdessä nuorten kanssa laatimat kokemusasiantuntijatoiminnan eettiset periaatteet, jotka oli käytävä kehittämisen tiimin osallistujien kanssa yhdessä läpi kokonaan. Periaatteita on kymmenen ja ne on jaettu teemoihin; turvassa, osallinen ja arvokas.
Kehittämisen tiimin työskentelyn lähtökohtaiseksi arvoksi asetettiin, että kaikkien ajatukset ovat tärkeitä. Totesimme tärkeäksi tunnistaa, että emme ilmaise itseämme tai ymmärrä toisiamme samalaisella tavalla tai puheella. Työtavoista sopimisen tarkoituksena oli varmistaa, että kaikki olisivat mahdollisimman hyvin samalla kartalla, että kaikille syntyisi kokemus roolien selkeydestä, vastuu jaettaisiin selvästi ja konkreettisesti, ja että lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi yksilöllisine tarpeineen halutaan pitää koko ajan ajatuksissa läsnä.
Tavoitteiden asettamista ohjasi käsityksemme, että monialainen yhteistyö voisi hyötyä sen huomaamisesta ja muistamisesta, että jokainen osallistuja tulee mukaan omine kokemuksineen niin ihmisenä kuin ammattilaisena ja voi tulkita asioita aikaisempien kokemustensa perusteella. Pidimme tärkeänä olettaa, että vuorovaikutuksessa varmaa on vain väärinymmärrys, jolloin pitäisi korostaa erityisesti mahdollisimman jaettua yhteistä ymmärrystä ja mahdollisimman pientä tulkinnanvaraisuutta. Selkeiden lopputulosten saavuttaminen ja selkeä sopiminen mahdollisista yhteisistä käytännöistä olisi myös tärkeää. Kehittämistyön riskiksi arvioimme erkaantumisen tai irrallisuuden asiakkaan tarpeista ja arjen työstä, joten asiakasnäkökulman ensisijaisuudesta olisi ammattialaisjoukon keskellä huolehdittava.
Tavoitteiden saavuttamista tukeviksi elementeiksi ja keinoiksi kehittämisen tiimin työskentelyssä nähtiin:
- Luottamus kehittämisen tiimin jäsenten kesken.
- Käytettävissä riittävä ja sopiva aika
- Alkuun tulee panostaa, jotta työskentely jatkuu sujuvasti.
- Yhteinen tilannekuva tiiminä tekemisen mahdollisuuksista.
- Rohkeus tehdä toisin.
- Työskentelyn tavoitteen, kaaren ja lopputuloksen on oltava kaikille selkeitä:
- Tavoitteet ja niiden saavuttamista voivat olla pienetkin asiat.
- Hyödyn näkeminen ja kokeminen jokaisen ammattikunnan ja osallistujan näkökulmasta.
- Monipuoliset menetelmät:
- Dialogiset menetelmät, systeemisen tiimikäsittelyn elementit ja perheterapeutin tuki voivat olla työskentelyä helpottavia asioita.
- Puhe ja kirjoittaminen työskentelytapoina voivat tukea toisiaan.
- Arkielämän esimerkit ja kokemusten kuuleminen ja jakaminen yhteisessä keskustelussa.
Luottamusta kehittämisen tiimien jäsenten kesken tuettiin käyttämällä aikaa keskinäiseen tutustumiseen ja työtavoista sopimiseen. Tarve korostui koronarajoitusten aiheuttamien Teams-etätapaamisten vuoksi, joilla suurin osa kehittämisen tiimeistä toteutettiin. Yhteistä tilannekuvaa muodostettiin siitä, ketkä osallistujista olivat entuudestaan toisilleen tuttuja sekä keskustelua ohjattiin avoimuuteen oman organisaation mahdollisesti asettamien reunaehtojen suhteen.
Hanketiimi kannusti osallistujia ajatukseen, että käyttämällä aikaa voidaan loppujen lopuksi säästää aikaa. Luottamuksen rakentamisessa tärkeänä nähtiin myös avoimuus tavoitteista, seuraavista askeleista, kerätyn tiedon käyttämisestä sekä jaettu käsitys ja seuranta siitä, miten kukin osallistuja vie sovittua asiaa eteenpäin. Hanketiimi korosti omassa toiminnassaan sen varmistamista, että jokainen osallistuja tulisi kuulluksi sekä pyrki omalla esimerkillään näyttämään ei-tietämistä ja reflektoimista.
Se, mitä dialogisuudella tarkoitetaan ja ymmärretään, oli myös tärkeää keskustella yhdessä, samoin kuin avata muut mahdolliset matkan varrella mukaan tulevat käsitteet. Ajattelimme, että lastensuojelun systeemisen toimintamallin viikkokokouksen rakennetta oli mahdollista hyödyntää, samoin kuin visiokolmiota ja reflektiokeskusteluja. Ratkaisukeskeisyyttä edistettiin kannustamalla olemassa olevien hyviksi käytännöiksi koettujen asioiden jakamista muiden tietoon. Samoin kannustettiin kertomaan, minkälaisia hyviä kokemuksia osallistujilla on onnistumisista, joissa lapsen asiassa monialaisesti työskentely on kulkenut samaan suuntaan, ja lapsen tarpeet ovat pysyneet ytimessä.
Kehittämisen tiimien tuotoksina ja tuloksina on syntynyt käytäntöjä ja malleja:
Monialaisten lastensuojelutyötä tekevien palvelujen näkökulmat lastensuojelun palvelupolkuun ja toiminnanohjaukseen, alaikäisten päihteitä käyttävien palvelupolku, Olkkari – monialainen lastensuojelutyön yhteisen työn toimintamalli, koulutus- ja perehdytyssuunnitelma monialaisesti työnkuvien oppimiseen ja asiakkaiden osallisuuteen työn arjen lähtökohdista, asiakasosallisuutta korostavan verkostotyön malli, ilmiö-tiimi -malli monialaisen johtamisen työtavaksi, Oma tiimi -kokeilun suunnittelu ja pilotoinnin käynnistäminen sijaishuollon sosiaalityön ja lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa ja lastensuojelulain 14§ asiantuntijaryhmän työskentely systeemisellä työotteella.
Kehittämisen tiimi -toimintamallin toteuttamisen tapa on voinut lisätä ammattilaisten mahdollisuuksia jakaa käsityksiä eri vaihtoehtojen toimivuudesta myös toisten ammattialojen työskentelyä koskien, rakentavasti ja ilman vastakkainasetteluja. Tai, jos vastakkainasettelua vuorovaikutuksen tavassa tai keskustelun sisällössä on syntynyt, on siitäkin voitu keskustella suoraan, silti turvallisesti. Tilaa sellaiselle puheelle, jossa lähdetään tietämään toisten puolesta mitä pitäisi tehdä, ei ole ehkä päässyt syntymään. Avoimen yhteisen keskustelun ja työskentelyn perusteella sovitut yhteiset käytännöt saatetaan kokea aidosti yhteisinä, joka voisi lisätä niihin sitoutumista ja toteuttamisen todennäköisyyttä.
Kehittämistä ja verkostotyötä systeemisellä työotteella kannattaa palautekyselyjen vastausten ja MONNI-hankkeen tiimin jäsenten kokemusten perusteella jatkaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen tavoitteiden näkökulmasta, esimerkiksi kompleksisten asiakastilanteiden toimintojen ja työskentelyn integraatioon liittyen, kehittäminen ja verkostotyö kehittämisen tiimi -toimintamallilla, voisi auttaa lisäämään eri alojen ammattilaisten keskinäistä luottamusta, kuulluksi tulemisen kokemusta ja yhdenvertaista yhteisistä käytännöistä sopimista.
Monella kehittämisen tiimiin osallistuneista oli aikaisempaa kokemusta verkostomaisesta kehittämistyöstä ja hankkeiden toiminnasta, ja he antoivat kehittämisen tiimi -toimintamallista hyvää palautetta suhteessa kokemuksiinsa. Senkin perusteella kannustamme jatkamaan kehittämisen tiimi -toimintamallin kehittämistä ja hyödyntämistä.
Hyvinvointialueita toimintamalli voisi palvella sisäisen monialaisen verkostotyön ja johtamisen menetelmänä ja rakenteena sekä yhdyspintatyössä kuntien, järjestöjen ja yritysten kanssa.
Kansikuva
