Osallistavat menetelmät yhteiskehittämisen mahdollistajina
Yhteiskehittämisen osallistavat menetelmät tarjoavat keinon kehittää palveluita haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Osallistujat saavat mahdollisuuden tulla kuulluksi, osallistua ja vaikuttaa yhteiseen asiaan, johon haetaan muutosta.
Toimintamallin nimi
Yhteiskehittämisen osallistavat menetelmät tarjoavat keinon kehittää palveluita haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Osallistujat saavat mahdollisuuden tulla kuulluksi, osallistua ja vaikuttaa yhteiseen asiaan, johon haetaan muutosta.
Yhteiskehittäminen on prosessi, jossa tuotetaan ratkaisuja tavoiteltavaan muutokseen. Hyvän ja kestävän ratkaisun tekemiseen tarvitaan kaikki osapuolet, joita muutos koskee. Kuulemalla kaikkien osapuolten näkökulmia voidaan huomata tai oppia asioita, jotka muutoin jäisivät piiloon. Yhteiskehittämisessä korostuu toimija-/asiakaslähtöisyys, voimavarojen painottaminen, kyvykkyys, muutos on väistämätön- asennoituminen, suuntautuminen tulevaisuuteen ja yhteistyö.
Tässä esitellään kolme menetelmää, joiden avulla voidaan saada kaikki osallistujat tasavertaisesti mukaan yhteiskehittämiseen, jolloin jokaisen äänellä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Periaatteena menetelmissä on osallistujien osallisuuden ja toimijuuden mahdollistaminen. Jokaisella osallistujalla on mahdollisuus vaikuttaa, mihin kehittämisessä keskitytään.
Yhteiskehittäminen tapahtuu työpajoissa. Työpajoissa yhteiskehittäminen on ohjattu prosessi, jossa syntyy me- tunne ja sitoutuminen kehittämiseen. Kaikkien menetelmien työpajoissa on sama rakenne: aluksi pidetään yhteinen orientaatio, sen jälkeen jakaudutaan pienryhmiin ja dokumentoidaan keskustelu, jokaisen mielipide kaikkien nähtäville, lopuksi kerrotaan yhteenvedot tuloksista ja arvioidaan työpaja.
- Kriittisten tapahtumien menetelmän avulla voidaan tunnistaa inhimilliseen toimintaan edistävästi tai estävästi vaikuttavia tapahtumia, jolloin se mahdollistaa toiminnan vaikuttavuuteen liittyvien tekijöiden tunnistamisen. Työpajassa pyritään ymmärtämään ihmisten kokemuksia ja toimia heidän omassa ympäristössään ja jokapäiväisessä elämässä esiintyvissä tilanteissa. Osallistujia pyydetään kertomaan mahdollisimman konkreettisesti mitä tapahtuu mielenterveys- ja päihdepalveluissa Oulussa. Työpajassa jakaudutaan pienryhmiin. Hanketyöntekijöiden tehtävänä on ohjata pienryhmissä työskentelyprosessia. Hanketyöntekijä kirjaa osallistujien ajatuksia paperille kaikkien nähtäväksi ja toinen keskusteluttaa osallistujia teemasta.
- Me-We-us -menetelmän avulla huomioidaan, että ihmisten erialaisuus reagoinnin suhteen: toiset ovat nopeampia reagoimaan, ja toiset ovat pohtivampia ja hitaammin syttyviä. Työpajassa jokainen osallistuja kirjaa ensin itse kokemustaan mielenterveys- ja päihdepalveluista (Me). seuraavaksi muodostetaan pienryhmiä, joissa jokainen jakaa omia kokemuksiaan ja muodostetaan ryhmän kokemus (We). Viimeisessä vaiheessa tuotetaan kaikkien osallistujien (Us) kokemukset yhteisiksi ja ne kirjataan näytölle kaikkien nähtäväksi. (Nummi 2011).
- Learning cafe:ssa osallistujat jaetaan pienryhmiin, joissa on omat teemat. Teema esitetään pöytäkunnalle ja keskusteluaikaa on x min, jonka aikana kahvilan pitäjä kirjaa ajatuksia pöydällä olevalle paperille. Kunkin keskustelun jälkeen osallistujat vaihtavat pöytää, mutta kahvilan pitäjä jäi pöytään välittämään uuden kierroksen osallistujille.
Yhteiskehittäminen on prosessi, jota edeltää kartoitusvaihe; tunnistetaan tarvittavat osapuolet ja kerätään aiheeseen liittyvää tietoa. Tällöin kerätään mielipiteitä palveluista haavoittuvassa asemassa olevilta, heidän läheisiltään sekä heidän kanssaan työskenteleviltä ammattilaisilta. Mielipiteiden keräämisen jälkeen kootaan useimmin toistuvat teemat, jotka määritellään kehittämisen kohteiksi. Tuloksista järjestetään tiedotustilaisuus kaikille prosessiin osallistuneille. Näin heillä on mahdollisuus varmistaa tulosten oikeellisuus ja oman osallistumisensa vaikuttavuus.
Seuraavaksi kartoitusvaiheessa nousseita teemoja lähdetään ideoimaan yhteiskehittämisen pajoissa. Ideoita kokeillaan käytännössä ja osallistujat arvioivat ne. Ideoiden toteutusta arvioidaan seuraavassa työpajassa. Kokeiluihin on mahdollista tehdä muutoksia. Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään pohtia, miten hyvin toimivaa ideaa saadaan juurrutettua ja keitä prosessiin tarvitaan. Juurrutusprosessia varten tarvittavat ihmiset ja kaikki yhteiskehittämiseen osallistuneet kutsutaan viimeiseen työpajaan, jossa käydään läpi kokeiluja ja hyviksi havaittujen kokeilujen juurrutusprosessia.
Menetelmistä voi lukea lisää:
Vuokila-Oikkonen, P., & Pinolehto, M. (2025). Osallistavat menetelmät mahdollisuutena rakentaa yhteistä ymmärrystä hyte-palveluiden kehittämisessä. Teoksessa J. Helminen (toim.), Osaamiskärjistä suuntaviivoja strategisiin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2024 (s. 98–110). (Diak Vuosikirja – Diak Yearbook 4). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-450-3https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-450-3 pp 96-110.
Hyvinvointialueiden ja palveluiden kehittämisessä korostetaan kansalaisten ja palveluiden käyttäjien osallisuutta. Osallisuus toteutuu kehittämällä palveluita yhdessä, jolloin jokaisen ääni tulee kuulluksi ja vaikuttaa kehittämisen tulokseen. Yhdessä kehittäminen on tärkeää toteuttaa kaikkien kanssa, joita muutos koskee (järjestöt, hyvinvointialueet, seurakunta). Tavoite on suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhdessä osallistujien kanssa tavoiteltava muutos.
Yhteiskehittämisessä tuetaan toimijuutta vahvistamalla yksilön ja yhteisön voimavaroja. Yhteiskehittäminen tarjoaa toimijoille kokemuksen, että he ovat osallisena kehitettävään, yhteiseen asiaan. Heidän mielipiteillään on mahdollisuus vaikuttaa kehitettäviin palveluihin ja tätä kautta he voivat vaikuttaa myös omaan elämäänsä ja omiin yhteisöihinsä. Toimijuus rakentaa itseluottamusta ja motivaatiota osallistua ja vaikuttaa tulevaisuudessakin.
Yhteiskehittämisen kohderyhmänä ovat heikossa asemassa olevat ihmiset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, joilla on mielen hyvinvoinnin tai päihteiden käytön haasteita, heidän läheisensä sekä ammattilaiset, jotka työskentelevät heidän kanssaan.
Ennen yhteiskehittämisen työpajoja tehtiin kartoituksia, em. kohderyhmältä on kerätty mielipiteitä ja tarpeita mielenterveys- ja päihdepalveluista. Mielipiteitä on kerätty eri alueille järjestetyissä työpajoissa ja henkilökohtaisten kertomusten avulla sekä jalkautumalla kohderyhmien luokse. Kartoituksista tehdyn analyysin kautta on nostettu yhteiskehittämisen työpajojen aiheiksi teemoja, jotka ovat eniten nousseet esille.
Ratkaisun juurrutusta varten tarvitaan toiminnasta vastaavan johdon tuki ja suunnitelma siitä, miten juurrutusta lähdetään toteuttamaan sekä juurrutuksesta vastaava yhteyshenkilö.
Ihmiset, jotka ovat osallistuneet kehittämiseen kertoivat tulleensa kuulluksi
Toteutetut ryhmät palvelivat osallisuuden ja toimijuuden tavoitetta
Vuokila-Oikkonen. P & Kostekivi-Ohenoja, m. (2025). Ryhmät vahvistavat osallisuutta ja toimijuutta. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2025/02/28/ryhmat-vahvistavat-osallisuutta-ja-toimijuutta/
Elämäni Tarinana menetelmä auttoi identiteetin muutoksessa
Vuokila-Oikkonen, O. (2025). Elämäni Tarinana -menetelmä tuo uusia näkökulmia elämään. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2025/02/13/elamani-tarinana-menetelma-tuo-uusia-nakokulmia-elamaan/
Kostekivi-Ohenoja, M., Tomperi, P. & Vuokila-Oikkonen, P. 2025. Elämäni Portfolio tukee naisvankien identiteettityötä. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2025/04/08/elamani-portfolio-tukee-naisvankien-identiteettityota/
Kansikuva
