Tyypin 2 diabetesriskin tunnistaminen suun terveydenhuollon palveluissa (RRP. P4, I1)
Toimintamallissa suun terveydenhuollon ammattilaiset tiedostavat diabeteksen ja suun terveyden kaksisuuntaisen yhteyden sekä tunnistavat parodontologiset asiakkaan diabetesriskitekijät ja osaavat ohjata asiakkaan tekemään diabetesriskitestin.
Toimintamallin nimi
Toimintamallissa suun terveydenhuollon ammattilaiset tiedostavat diabeteksen ja suun terveyden kaksisuuntaisen yhteyden sekä tunnistavat parodontologiset asiakkaan diabetesriskitekijät ja osaavat ohjata asiakkaan tekemään diabetesriskitestin.
Diabetesriskissä olevia asiakkaita tulisi tunnistaa monikanavaisesti ja suun terveydenhuolto on yksi tärkeä kohtaamispaikka, jossa pystytään tunnistamaan mahdolliset diabetesriskissä olevat asiakkaat. Toimintamallissa asiakas ohjataan suun terveydenhuollon vastaanotolla täytämään diabetesriskitesti (Diabetesliiton -nettisivuille tai paperinen diabetesriski-lomake). Jos asiakas saa yli kaksitoista pistettä tai yli hänet ohjataan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen pre-diabetesprosessiin. Asiakas ottaa yhteyden Sairaanhoitaja- chattiin ja ilmoittaa riskitestin pistemäärät. Chat- palvelusta asiakas ohjataan prosessin mukaisesti eteenpäin.
Asiakkaan diabetesriskitekijöiden tunnistamiseen suun terveydenhuollon palvelut on luonteva paikka. Suun terveydenhuollon vastaanotoilla asiakkaan esitiedot käydään läpi, jolloin selviävät jo todetut sairaudet ja asiakkaan kanssa keskustellaan tupakoinnista, ravitsemuksesta, alkoholinkäytöstä ja päivärytmistä.
Suun terveyden riskitekijänä voidaan pitää CPI indeksiä 3 tai enemmän ja tämän lisäksi vähintään kaksi seuraavista riskitekijöistä: tupakoi, epäterveellinen ravitsemus, todettu verenpainetauti, todettu valtimosairaus, ylipaino, uniapnea, univaikeudet, stressi, masennus.
Diabetes on tunnettu hampaiden kiinnityskudossairauden (parodontiitin) riskitekijä ja hyvän parodontiitin hoidon on todettu vaikuttavan positiivisesti diabeteksen hoitotasapainoon. Sen sijaan on vähemmän julkaistua tietoa siitä, onko parodontiitti diabeteksen ilmaantuvuuden riskitekijä. Joissain tutkimuksissa on todettu viitteitä parodontiittia sairastavien lisääntyneeseen riskiin sairastua diabetekseen.
Parodontiitilla ja diabeteksella on monia yhteisiä liitännäissairauksia. Parodontiitin on todettu olevan sydän- ja verisuonisairauksien ja kohonneen verepaineen riskitekijä. Parodontiitti potilailla on todettu terveitä suurempi kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridipitoisuus. Suun alueen tulehdusten (karies, parodontiitti ja ientulehdus) on todettu olevan yhteydessä myös valtimonkovettumistautiin ja tuoreen kotimaisen tutkimuksen mukaan parodontiitti lisää alle 50 -vuotiaiden aivoinfraktiriskiä merkittävästi.
Diabeteksen riskitekijöitä ovat ylipaino, kohonnut verenpaine, valtimosairaus, vähäinen fyysinen aktiivisuus, uniapnea, runsasrasvainen ja -sokerinen sekä vähäkuituinen ravinto, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi tai nuuskan käyttö sekä psykososiaaliset tekijät: stressi, univaikeudet ja masennut.
Asiakkaan diabetesriskitekijöiden tunnistamiseen suun terveydenhuollon palvelut on luonteva paikka. Suun terveydenhuollon vastaanotoilla asiakkaan esitiedot käydään läpi, jolloin selviävät jo todetut sairaudet ja asiakkaan kanssa keskustellaan tupakoinnista, ravitsemuksesta, alkoholinkäytöstä ja päivärytmistä.
Suun terveyden riskitekijänä voidaan pitää CPI indeksiä 3 tai enemmän ja tämän lisäksi vähintään kaksi seuraavista riskitekijöistä: tupakoi, epäterveellinen ravitsemus, todettu verenpainetauti, todettu valtimosairaus, ylipaino, uniapnea, univaikeudet, stressi, masennus.
Asiakasymmärryksen lisäämiseksi toteutettiin kysely, jossa kartoitettiin suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoutta suun terveyden ja diabeteksen kaksisuuntaisesta yhteydestä,
Kyselyyn vastasi yksitoista suun terveydenhuollon ammattilaista.
Suun terveydenhuollon ammattilaiset olivat tietoisia diabeteksen ja suun terveyden kaksisuuntaisesta yhteydestä, mutta halusivat siitä lisää tietoa. Ammattilaiset halusivat lisää tietoa miten tunnistaa diabetesriskissä oleva asiakas. Neljä yhdestätoista ammattilaisesta ei tiennyt milloin parodontologinen asiakas olisi syytä ohjata perusterveydenhuollon vastaanotolle. Palveluista toiseen ohjaaminen koettiin myös haastavaksi. Asiakkaan pyytäminen soittamaan palveluun koettiin palvelua hidastavaksi.
Kansikuva
