Pelaaminen sosiaalisesti vahvistavana toimintana

TOIMINTA ON YHTEISKEHITETTY PELAAMISESTA KIINNOSTUNEIDEN ASIAKKAIDEN KANSSA

Peliryhmän malli on luotu yhteiskehittämällä asiakkaiden ja ammattilaisten kesken sosiaalisen kuntoutuksen tiimissä, jossa oli mukana 19–30-vuotiaita. Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmässä oli mukana myös asiakas, jolla oli aiempaa kokemusta vastaavasta ryhmästä toisesta kaupungista. Hänellä oli suuri rooli ryhmän suunnittelussa.  Mukana kehittämistyössä on ollut myös pelien ja pelaamisen kokemusosaaja.

PELAAMINEN HELPOTTAA ASIAKKAIDEN JA AMMATTILAISTEN VUOROVAIKUTUSTA

Peliryhmässä voi olla osallistujia, jotka eivät lähtökohtaisesti ota lainkaan osaa keskusteluun ja siksi varsinkin toiminnan alussa kannattaa valita sellaisia pelejä ja harjoitteita, joissa ei ole pakko puhua – tämä helpottaa paikalle tulemista ja toimintaan osallistumista, joka voi olla jo itsessään iso asia. On tärkeää, että peleissä ei ole ketään syrjiviä elementtejä eikä niistä tule osallistujille epämukavaa oloa.

Pelatessa kaikki ryhmän osallistujat saavat halutessaan oman vuoron puhua, mikä madaltaa kynnystä ottaa osaa keskusteluun. Samalla saadaan harjoiteltua oman vuoron odottamista ja muiden huomioimista ryhmässä. Tämä helpottaa myös ohjaajan työtä, sillä ryhmätilanteissa voi olla haastavaa saada kaikki mukaan keskusteluun.

Keskustelun syvällisyyteen on hyvä kiinnittää huomiota. Toisaalta pitäisi päästä keskustelemaan vaikeista arjen kysymyksistä ja esimerkiksi mielenterveyden kysymyksistä, mutta toisaalta sosiaalisen kuntoutuksen ryhmässä ei ole tarkoitus mennä terapiakeskustelun tasolle. On myös tärkeää, että ohjaaja pystyy huomioimaan ryhmäläisten erilaiset ominaisuudet ja sen, että monelle osallistujalle vuorovaikutus voi olla haastavaa ja esimerkiksi vetäytyminen voi olla yleistä.

Ryhmätapaamisten välillä asiakkaisiin ollaan tiiviisti yhteydessä kannustaen heitä mukaan toimintaan. Ennen jokaista kertaa asiakkaille lähetetään muistutustekstiviesti ja ryhmätapaamisen yhteydessä asiakkaille annetaan paljon myönteistä palautetta: on tärkeää saada osallistujille tervetullut olo ja kokemus siitä, että he ovat tärkeitä ryhmän jäseniä. Ryhmän on hyvä kokoontua paikassa, jonne asiakkaiden on helppo tulla. Pelaamisen lisäksi ruokatarjoilu toiminnan ohessa motivoi asiakkaita lähtemään mukaan.

On hyvä miettiä, miten ryhmäläisten keskinäistä yhteydenpitoa voidaan tukea ryhmätoiminnan ulkopuolella ja sen jälkeen, jos osallistujat ovat ilmaisseet halunsa olla yhteydessä toisiinsa ryhmän jälkeen. Tämä olisi tärkeää ryhmäläisille, joille vuorovaikutus voi olla haastavaa ja joille kodista ulos lähteminen voi tuntua vaikealta.

SAMANKALTAISTA TOIMINTAA ON KEHITETTY MYÖS: 

Leikillisyyttä ja pelillisyyttä hyödyntävää matalan kynnyksen ryhmätoimintaa sosiaalityön nuorille asiakkaille 

PRO SOS -hankkeessa on pilotoitu ryhmiä, joissa on pelaamisen ohella tarkoitus päästä keskustelemaan helpommin nuorten kanssa.  Tästä on kolme kokeilua: Helsingissä Rukkilan asumisyhteisössä pitkäaikaisasunnottomien nuorten kanssa, Helsingissä eteläisellä sosiaaliasemalla vaikeasti palveluihin kiinnittyvien nuorten kanssa, sekä Vantaan sosiaalisen kuntoutuksen Steppi-tiimin peliryhmässä pelaamisesta kiinnostuneiden nuorten kanssa.

Kokeilujen kautta huomattiin, että kun matalan kynnyksen toimintaa muokattiin pelillisyyden ja leikillisyyden avulla, osallistuminen ja yhteisöllisyys ryhmissä kehittyivät. Vuorovaikutus helpottui nuorten välillä, nuoren ja ammattilaisen välillä sekä ammattilaisten välillä. Nuoret on pyritty tavoittamaan ja samaan osallistujiksi ryhmiin muokkaamalla toimintaa ja ammattilaisten roolia vähemmän virallisiksi ja järjestelmälähtöisiksi.

Pelitoiminta järjestettiin ryhmässä niin, että osallistujat saivat halutessaan olla hiljaa, varsinkin ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Toisaalta toiminnassa mahdollistettiin nuorten osallistuminen ryhmän toiminnan suunnitteluun sekä käytännön toteutukseen heidän omien voimavarojensa mukaan. Tämä vahvistaa nuorelle kuvaa itsestä ryhmän jäsenenä ja aktiivisena toimijana eikä pelkkänä asiakkaana. Ideaalitilanteessa ryhmässä tehtävät asiat olisivat sellaisia, joissa nuorille mahdollistuisi esimerkiksi oman harrastuneisuutensa myötä ottaa asiantuntijan rooli suhteessa ryhmän ammattilaisiin. Pelaaminen on yksi tällainen tekemisen muoto.

Sosiaalialan ammattilaisen ei tarvitse välttämättä erottua joukosta viranomaisena, vaan aikuisena, jolla on erityisosaamista tietyistä asioista. Tittelien jättäminen sivuun voi helpottaa luottamuksen rakentumista nuoren kanssa.

Digitaaliset hyötypelit nuorten ryhmätoiminnassa

PRO SOS -hankkeessa digitaalisia hyötypelejä kokeiltiin Espoon aikuissosiaalityössä nuorten aikuisten yhteiskehittämisryhmässä. Nuorten antaman palautteen seurauksena hyötypelejä alettiin hyödyntää säännöllisesti avoimessa ryhmätoiminnassa. Ryhmissä käsiteltiin esimerkiksi terveyttä, talouden hallintaa, opiskelua ja työelämää sekä vapaa-aikaa digitaalisia hyötypelejä pelaten. Hyötypelejä voidaan käyttää tavoitteen saavuttamiseksi, kuten oppimisen tueksi, kunnon parantamiseksi tai asenteen muuttamiseksi. Ryhmässä kokeiltiin muun muassa elämänhallinnan avuksi kehitettyä Elämän eväslaatikko -peliä, ja Suomen Mielenterveys ry:n Mielen Saaret -peliä, jossa harjoitellaan kanssakäymisen taitoja. Ryhmässä tutustuttiin myös mobiilisovelluksiin, joiden tavoitteena on edistää terveyttä ja hyvinvointia. Samalla pohdittiin, miten sovelluksia voisi hyödyntää omassa elämässä.

Nuorten ja ammattilaisten antaman palautteen mukaan peliin on helppo osallistua ja pelatessa syntyy hyviä keskusteluja. Ammattilaiset kokevat, että asiakkaan on helpompi lähestyä heitä, koska pelin aikana syntyy luonteva suhde ammattilaisen ja asiakkaan välille. Keskusteluiden lomassa työntekijät pystyvät kertomaan erilaisista palveluista, kuten oppisopimuspaikoista ja niihin hakemisesta. Pelaaminen laajentaa ammattilaisen keskustelumahdollisuuksia asiakkaan kanssa. Ammattilaiset kokivat uudet avaukset voimaannuttavina. 

Ammattilaisen on suotavaa heittäytyä peliin mukaan pelaajana muiden joukossa ja jättää työntekijän rooli sivuun. Työntekijällä on kuitenkin vastuu pelin ja keskustelun ohjaamisesta. Pelatessa on tärkeää huomioida kaikki osallistujat ja yrittää saada jokainen mukaan omalla tavallaan. Ammattilaisen on hyvä varmistaa etukäteen pelien soveltuvuus ryhmään sekä tarkistaa, että pelit toimivat niillä laitteilla, joilla niitä aiotaan pelata. Joskus peleissä ilmaantuu teknisiä ongelmia tai niissä on kysymyksiä, jotka voivat herättää ryhmässä hämmennystä. Ohjaajan on hyvä miettiä etukäteen, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, jotta kenellekään ei tule ryhmässä epämukava olo. 

Sosiaalialalle on kehitetty monia ei-digitaalisia hyötypelejä, kuten PRO SOS -hankkeessa kehitetty Elämän värit -lautapeli, jossa käsitellään esimerkiksi sosiaalisia suhteita. Peli soveltuu tutustumiseen ja keskustelun avaamiseen vaikeampienkin aiheiden äärellä, kun pelin kautta voidaan etäännyttää pelaajan persoona aiheesta. Samalla harjoitellaan suomen kieltä. Pelin avulla teemat valikoituvat keskusteluun neutraalisti. Pelaaja voi itse päättää kuinka paljon hän on valmis jakamaan.

Lista hyötypeleistä (pdf) 
Elämän värit -peli (Socca)