Yhteiskehittäminen sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä

Yhteiskehittämiseen osallistuvat asiakkaat, ammattilaiset ja esihenkilöt. Prosessissa asiakkaiden ja ammattilaisten suhde voi muodostua aikaisempaa tasa-arvoisemmaksi ja ammattilaiset voivat oppia asiakkailtaan.

Toimintamallin nimi
Yhteiskehittäminen sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä
Toimintamallin lyhyt kuvaus

Yhteiskehittämiseen osallistuvat asiakkaat, ammattilaiset ja esihenkilöt. Prosessissa asiakkaiden ja ammattilaisten suhde voi muodostua aikaisempaa tasa-arvoisemmaksi ja ammattilaiset voivat oppia asiakkailtaan.

Toteutuspaikka
Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallinen kehittämishanke (SOSKU-hanke) (ESR 2015–2018). Toimintamalli on arvioitu osana Sosiaalisen osallisuuden edistämisten koordinaatiohanke – Sokran ja ESR TL5 -hankkeiden yhteistä Osallisuuden palaset -kehittämistyötä
Paikkakunta, maakunta tai hyvinvointialue
Valtakunnallinen
Toimintamallin rahoittaja
Euroopan Sosiaalirahasto (ESR)

Luotu

13.03.2020

Viimeksi muokattu

22.03.2024
Ratkaisun perusidea

Yhteiskehittämistä käytetään sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä, kun palvelujen tarvetta kartoitetaan, palveluja suunnitellaan, järjestetään tai toteutetaan. Tavoitteena on, että tarjolla olisi asiakkaiden tarpeisiin vastaavia ja oikea-aikaisia palveluja. Yhteiskehittäminen on jatkuva prosessi, jonka periaatteena on osallistujien tasaveroinen suhde.

TÄMÄ TOIMINTAMALLI ON OSALLISUUDEN PALANEN

Toimintamalli on kuvattu ja arvioitu ensi sijassa osallisuuden edistämisen näkökulmasta. ”Osallisuuden palaset” edistävät erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta.

Toimintaympäristö

Yhteiskehittäminen kytkeytyy sosiaaliseen kuntoutukseen ja sosiaalityöhön, mutta yhteiskehittämisen malli ei ole sidottu tiettyjen hallinnonalojen palvelurakenteisiin eikä tiettyihin kohderyhmiin, vaan sitä voidaan soveltaa myös muissa toimintaympäristöissä ja muille kohderyhmille.  

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Yhteiskehittämisen malli ei ole sidottu tiettyjen hallinnonalojen palvelurakenteisiin eikä tiettyihin kohderyhmiin, vaan sitä voidaan soveltaa missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Yhteiskehittämisessä tarvitaan kuitenkin usein erityisosaamista, kun yhteiskehittämiseen osallistuvat esimerkiksi lapset, päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa painivat tai ikääntyvät ihmiset. Tätä yhteiskehittämisen toimintamallia kehitettiin sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa SOSKU:ssa.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

YHTEISKEHITTÄMINEN PÄHKINÄNKUORESSA

Yhteiskehittäminen voidaan käynnistää esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevaa kokemusasiantuntija- ja kehittäjäasiakastoimintaa ja asiakasraateja, tai järjestämällä asiakkaille ja työntekijöille koulutuksia, jotka valmentavat heitä vertaisuuteen, kokemusasiantuntijuuteen ja yhdessä toimimiseen. Yhteiskehittäminen voi tähdätä myös luovaan lopputuotokseen, kuten yhteiseen teatteriesitykseen. Prosessi on itsessään tärkeä: asiakas voi prosessiin osallistumalla luoda aiempaa tasaveroisempia suhteita ammattilaisiin ja hänen osallisuutensa ja toimijuutensa voi vahvistua. Prosessissa hyödynnetään ammattilaisten asiantuntijatietoa ja asiakkaiden kokemustietoa. On tärkeää, että ammattilainen tunnistaa roolinsa, on avoin kokemustiedolle ja pidättäytyy tietoisesti ammatti-identiteettiinsä kuuluvasta asiakkaiden ongelmien haltuunotosta ja tietämisestä.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

OSALLISUUDEN OSA-ALUEET: YHTEISKEHITTÄMINEN LISÄÄ OSALLISUUTTA

  1. Osallisuus omassa elämässä
  2. Osallisuus vaikuttamisen prosesseissa
  3. Osallisuus yhteisestä hyvästä

Yhteiskehittäminen tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden luoda aiempaa tasaveroisempia suhteita ammattilaisiin (1) ja olla luomassa parempia, tarpeisiin vastaavia palveluita omista kiinnostuksistaan lähtien (2). Kun hyödynnetään dialogisia, luovia ja toiminnallisia menetelmiä, myös aremmat ihmiset voivat saada prosessissa äänensä kuuluviin (1). Yhteiskehittäminen lisää ammattilaisten osallisuutta omassa työssään (1) ja mahdollisuuden saada oma ääni ja kokemukset kuuluville palveluja kehitettäessä (2). Yhteiskehittämisen prosesseissa ihmiset, jotka kokevat elämässään merkityksettömyyttä eivätkä koe voivansa panostaa yhteiseen hyvään, saavat mahdollisuuden panostaa yhteiseen hyvään (3).

Toimintamalli on osa laajempaa osallisuuden edistämisen kokonaisuutta, joka kokoaa yhteen vastaavanlaisia heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta edistäviä toimintamalleja:

ARVIOINTI (PDF-LIITE)

Malli on arvioitu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa kehitettyjen osallisuuden osa-alueiden ja lupaavan käytännön kriteerien näkökulmasta osana Sosiaalisen osallisuuden edistämishanke – Sokran ja ESR TL5 -hankkeiden Osallisuuden palaset -kehittämistyötä.

Yhteiskehittäminen sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä 18.10.2019 PDF 416 kt

Vinkit toimintamallin soveltajille

YHTEISKEHITTÄMISEN TASOT

  • Asiakkaiden, asiakasryhmien tai yhteisöjen muutos- ja kuntoutumisprosessit yhdessä työntekijöiden kanssa
  • Prosessit perustuvat asiakkaiden, asiakasryhmien tai yhteisöjen kiinnostuksiin sekä tarpeisiin
  • Palveluiden (käytäntöjen, tuotteiden, mallien, ratkaisujen, prosessien) kehittäminen
  • Organisaatioiden käytäntöjen, johtamisen ja työyhteisöjen toimintakulttuurien muutos

PERIAATTEET

Yhteiskehittämisen periaatteita ovat, että 1) siihen osallistutaan tasaveroisina ja että 2) itse prosessi on tulosta tärkeämpi. Yhteiskehittämisen tulos – toimintatapa, käytäntö, malli tai yksittäisen asiakkaan eteneminen kuntoutumisessaan – on jäävuoren huippu. Yhteiskehittäminen muistuttaa luovaa prosessia, jossa lopputulos on yhteisen, tuntemattomassa maastossa kuljetun matkan päätepiste. Prosessiin osallistuminen tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden luoda aiempaa tasaveroisempia suhteita ammattilaisiin. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että hän ryhtyy osallistumaan kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen tuoden aktiivisesti esiin omia kiinnostuksiaan, tarpeitaan ja halujaan.

3) Yhteiskehittämisen tavoitteena luoda uudenlaisia toimintoja ja kehittää jo olemassa oleville palveluita niin, että ne vastaavat paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja samalla vahvistavat heidän osallisuuttaan sekä toimijuuttaan.

SOVITTAKAA YHTEEN KOKEMUSTIETOA JA ASIANTUNTIJATIETOA

Kokemustieto määritellään tavallisesti ammatillisen kirjatiedon vastakohdaksi tai subjektiiviseksi ja erittelemättömäksi tiedoksi. Asiakkailla on ei-ammatillista tietoa heidän käyttämistään palveluista. Esimerkiksi sosiaalisessa kuntoutuksessa ja sosiaalityössä kokemustieto kattaa sairastumista tai päihderiippuvuutta, siitä toipumista sekä palveluiden käyttöä koskevat kokemukset.

Kokemusasiantuntijatoiminta on yksi keino nostaa esiin asiakkaiden kokemustietoa, ja heidän kanssaan yhteiskehittämistä toteuttavat ammattilaiset voivat näin oivaltaa uudella tavalla myös oman toimintansa merkityksen asiakkaalle.

Yhteiskehittämisessä ammattilaisen osaaminen vahvistuu, kun hän oppii tunnistamaan asiakkaiden tilanteita ja palveluiden toimintaa kokemuslähtöisemmin.

TUNNISTAKAA ROOLINNE – SE EHKÄISEE ONGELMIA YHTEISKEHITTÄMISESSÄ

Tietämiseen ja hallintaan liittyvät haasteet erottavat yhteiskehittämisen perinteisestä auttamisesta ja kuntoutuksesta, jotka perustuvat vastarooleihin sekä yksisuuntaisiin suhteisiin. Ammattilaiselle voi olla haastavaa luopua tilanteen hallinnasta, tehdä tilaa asiakkaalle ja hänen elämänsä monimuotoisuudelle, joka ei asetu palveluvalikkoon, noudata ammattilaisten suunnitelmia tai järjestelmän luokitteluja.

Johdon ja ammattilaisten on varsinkin yhteiskehittämistä aloitettaessa tietoisesti pidättäydyttävä ammatti-identiteettiinsä kuuluvasta, asiakkaiden ongelmien luokittelusta, niiden haltuunotosta sekä tietämisestä. Sen sijaan he voivat kiinnostua asiakkaista sekä heidän kokemuksistaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin, pakottomammin ja henkilökohtaisemmin, ohi perinteisen asiantuntemuksensa ja asemansa.

Asiakkaat puolestaan alkavat tunnistamaan omaan menneisyyteensä ja palvelu- sekä kuntoutumiskokemuksiinsa perustuvaa kokemustietoa sekä kertomaan siitä, kiinnostuksistaan ja voimavaroistaan ammattilaisille. Se, mitä tästä seuraa, riippuu yhteiskehittämisen suunnasta ja siihen osallistuvien yhdessä luomista tavoitteista, ratkaisuista ja toimintatavoista.

KESKUSTELKAA ROOLEISTA JA TAVOITTEISTA PITKIN PROSESSIA

Jo yhteiskehittämisen alussa pyritään saavuttamaan riittäväksi koettu yhteisymmärrys siitä, mistä lähtökohdasta mahdolliset kokeilut ja käytännön yhteistyö voivat käynnistyä. Asiakkaiden, ammattilaisten, johtajien sekä esihenkilöiden roolien, tehtävien, työnjaon sekä toiminnan tarkoituksen yhteinen määrittelyn tulee jatkua koko prosessin ajan.

SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN YHTEISKEHITTÄMINEN

Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittäminen tarkoittaa kaikkea sellaista toimintaa, jossa pyritään tuomaan palveluiden käyttäjän kokemustieto sekä ammatillinen tietämys tiiviiseen vuorovaikutukseen. Yhteiskehittämisessä on kysymys myös perinteisten, erillisten asiantuntemusten raja-aitojen purkamisesta ja uudenlaisesta vuorovaikutuksesta, luottamukseen, tasaveroisuuteen sekä henkilökohtaiseen sitoutumiseen perustuvista suhteista. Siksi yhteiskehittäminen sekä edellyttää että synnyttää muutoksia asiakkaiden asemassa, ammattilaisten asiantuntemuksessa, kaikkien osallistujien näkökulmissa ja rooleissa.

Sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisille tarjoutuu yhteiskehittämisessä mahdollisuus entistä avoimempaan ja reflektiiviseen, lähtökohdistaan tietoiseen ja toisenlaisia näkökulmia ymmärtävään asiantuntemukseen. Yhteiskehittäminen vahvistaa myös asiakkaiden asemaa, luo edellytyksiä kuntoutumiselle sekä omien mahdollisuuksien, toivon ja kyvykkyyden vahvistamiselle.

KOKEMUSASIANTUNTIJAT SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN YHTEISKEHITTÄJINÄ

SOSKU-hankkeessa yhteiskehittämiseen osallistuneet kokemusasiantuntijat ja kehittäjäasiakkaat tarjosivat hankkeen aikana kokemuksellista peilipintaa esimerkiksi sosiaalipalveluiden suunnittelu-, valmistelu- ja päätöksentekokäytännöille, nostivat esiin palveluprosessien mekaanisuutta, kohteistavuutta ja pirstaleisuutta sekä asiakkaiden ja ammattilaisten käyttämien kielten erilaisuutta. Samalla he voimaantuivat ja kuntoutuivat, koska heidän kokemustietonsa arvostus ja mukaan ottaminen auttoi heitä siirtymään avun ja tuen vastaanottajasta tasaveroisempaan suhteeseen, toimijaksi ja palvelujen kehittäjäksi ammattilaisten rinnalle.

KEHITTÄJÄT

Tässä kuvattu ja Sokran arvioima toimintamalli perustuu Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (SOSKU-hanke) (ESR 2015–2018) tehtyyn kehittämistyöhön.

SOSKU-hankkeen verkkosivut (Thl.fi)

SAMANKALTAISTA TOIMINTAA ON KEHITETTY MYÖS

PRO SOS -uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa -hankkeessa (ESR 2016-2019) on sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalityön yhteiskehittämisen prosesseja muotoiltu pelien ja leikillisyyden avulla. Yhteiskehittämiseen liittyviä toimintamalleja ovat muun muassa:

Asunnottomuuden ehkäisyn kuntastrategiat -hankkeessa (ESR 2016–2019) yhteiskehittämisen tuloksena on muotoiltu muun muassa

Kokemusasiantuntijuus Suomessa. Selvitys kokemusasiantuntijakoulutuksen ja -toiminnan käytännöistä (THL 2019)